Ismo Leikola puhuu julkisuudesta ja siitä, miksi hänen puolisonsa välttelee sitä

Keällä Ismo Leikola kiertää kotimaisia kesäteattereita. Muuten hän majailee Etelä-Suomessa ja odottaa paluuta Jenkkeihin. Ismo Leikola
Sami Rahkonen

Sami Rahkonen

Stand up -koomikko Ismo Leikola hyppää Helsingissä autoon kello 16. Auton bluetooth ehtii kaapata yhteyden samalla kun puhelin alkaa soida. Leikolalla on edessään tunnin ajomatka. Sen aikana on tarkoitus vaihtaa kuulumisia kesästä. Arvelen aikaa olevan liikaakin. Erehdyn.

Kesällä Leikola kiertää kotimaisia kesäteattereita. Niin hän on tehnyt jo useana vuonna.

– On jännä, kuinka jossain Ilomatsissa tai Lappajärvellä on älyttömän hienoja tiloja. Siellä ei välttämättä ole konserttisaleja, mutta sitäkin parempia kesäteattereita, Leikola sanoo.

Leikolan toimisto on usein kännykkä, johon hän tekee muistiinpanoja. Muistiinpanot Leikola kirjoittaa, jos on aikaa ja puhuu, jos ei ole aikaa.

– Jos tulee joku hyvä idea ja on kiire, nauhoitan sen. Jos en laita ajatusta muistiin, unohdan sen varmasti. Se pitää saada heti talteen.

Suomessa ja Yhdysvalloissa esiintyvä Leikola tekee muistiinpanot aina sillä kielellä, jolla juttu on tarkoitus esittää.

Kukaan ei koskaan kuvittele niitä hyttysiä siihen laiturille auringonlaskun aikaan. Hyttyset ja mäkäräiset ovat iso turn off. Ne onnistuvat pilaamaan koko kesän. Toivottavasti ei tule hyvää hyttyskesää.

– Olen kokeillut joskus myös puhelimen puheentunnistusta, mutta se ei suomeksi oikein toimi. Puheentunnistus on muuten hyvä tapa testata, onko oma lausuminen tarpeeksi ymmärrettävää, hän kertoo.

Tallennin käy myös keikoilla. Leikola on nauhoittanut lähes kaikki esityksensä. Arkistosta puuttuvat vain kolme ensimmäistä keikkaa vuodelta 2002. Leikola kuuntelee harvoin isolle yleisölle tekemiään stand up -keikkoja, mutta treenikeikkoja, joissa hän kokeilee uutta materiaalia, hän kuuntelee useita kertoja ja analysoi, mikä toimii ja mikä ei.

– Nauhoitteet olivat tärkeitä myös silloin, kun palasin Suomeen tekemään keikkoja. Edellisestä keikasta suomen kielellä oli yli 10 kuukautta. Tuntui, etten muista mitään juttuja.

Haastattelussa ihmisen näkeminen on tärkeää. Puhelinhaastattelussa keskustelusta puuttuvat eleet ja reaktiot. Ilman niitä on vaikea tietää, kokeeko haastateltava aiheen kiusalliseksi, olisiko hänellä vielä jotain sanottavaa aiheesta, vai kannattaisiko mennä jo eteenpäin.

Leikola ei vaikuta kiusaantuneelta, mutta huomaan usein puhuvani hänen päälleen. Kysyn jatkokysymystä ja aloitan jo seuraavaa aihetta, kun hän on vielä jatkamassa. Kasvokkain näin ei kävisi.

On mukavampi usein pysähtyä bussipysäkille kuselle. Se on nopeampaa ja helpompaa.

Puhelimessa Leikola etenee kuitenkin nopeammin kuin lavalla. Lavalla hän pohtii usein asioita useammalta kantilta. Pohtiessaan hän pitää yllä ääntä, silloinkin kun ei puhu mitään. Ja raapii päätään. Puhelimessa en näe, raapiiko Leikola päätään, mutta pohdintaääniä ei ainakaan kuulu.

Viime aikoina Leikola on ollut julkisuudessa kirjailijana. Hän kirjoitti puolisonsa ja työkaverinsa Angelika Leikolan kanssa kirjan siitä, millaista on muuttaa Amerikkaan vaimon ja koiran kanssa. Samalla ruoditaan Yhdysvaltojen ja Suomen erityispiirteitä.

Leikola valittiin maailman hauskimmaksi ihmiseksi vuonna 2014. Joulukuussa 2015 pariskunta muutti Los Angelesiin.

Ura Amerikassa oli hyvässä nosteessa, kunnes iski pandemia. Se poiki myös jotain positiivista, sillä syntyi kirja, jonka pariskunta halusi tehdä, mutta jolle ei muuten olisi löytynyt aikaa. Kirja on tulos siitä, kun asiat eivät mene suunnitellulla tavalla, mutta kuitenkin hyvin. Pandemia ajoi Leikolat myös Yhdysvalloista Suomeen.

– Palaamme Jenkkeihin, kun se on taas mahdollista. Emme ole muuttaneet takaisin Suomeen, Leikola toteaa.

Jatkamme kesästä, mutta vilahdamme pian takaisin Amerikkaan.

Leikola kertoo olevansa kesäihminen.

– Kun on hyvä keli, tulee huono omatunto, jos on vain sisällä. Se on sellaista suomalaista kykyä kääntää positiivinen asia negatiiviseksi.

Leikola pitää amerikkalaisesta tavasta innostua asioista ja vastaavasti ärsyyntyy kotimaisesta lannistamisesta.

– Jenkeissä osataan kannustaa ja Suomessa ollaan kovia toppuuttelemaan. Jos keksii aivan mullistavan tuotteen, Suomessa kukaan ei usko, että se on totta. Toppuuttelu ja vähättely on ärsyttävää.

Mutta raja tulee vastaan myös amerikkalaisessa hehkutuksessa. Suomalaisen on ollut vaikeaa tottua Hollywoodin ylipositiiviseen small talk -kulttuuriin.

– Itse on tottunut siihen, ettei lupaile tai kehu, jos ei oikeasti tarkoita sitä.

– Perus small talkilla pärjää kuitenkin ihan hyvin. Ei siellä tarvitse olla superverkostoituja pärjätäkseen. Jos keikat ovat hyviä ja setit kovia, soitellaan ja kysellään perään. Se on hyvä, Leikola jatkaa.

Ismo ja Angelika Leikola harvinaisessa yhteiskuvassa Amerikan mantereella. ”En tiiä onko siinä kummempaa viestiä. Tommonen tehtiin”, Ismo vastaa kysymykseen kuvan sanomasta. Silvia Spross

Leikoloiden kirjan kannessa on yhteiskuva pariskunnasta ja koirasta. Angelikasta näkyy puolet kasvoista. Toista puolta peittävät hiukset. Angelika ei halua olla julkisuudessa. Mutta miksi?

– Sitä sinun pitäisi kysyä häneltä, mutta et pysty, kun hän ei vastaa, Ismo naurahtaa.

Angelika ja Ismo tapasivat stand up -keikalla yli 14 vuotta sitten. Angelika oli järjestämässä keikkaa.

– Aloitimme ensin kavereina, sitten pariskuntana, mutta huomasimme, että olemme hyviä tekemään yhdessä myös kirjoitusjuttuja.

Työkaveruutta on kestänyt nyt kymmenisen vuotta.

Tapahtuma-alalla työskennellyt Angelika on valinnut, ettei tule julkisuuteen.

– Hän on tehnyt paljon töitä artistien kanssa ja tietää, millaista julkisuus on. Hän ei halua sellaista, Ismo kertoo.

– Lähes kaikki, jotka julkisuuteen astuvat, eivät tiedä mitä julkisuus on. Varsinkin tämä someaikakausi on sellaista, että se ei tee kaikille hyvää, Leikola jatkaa.

Stand upissa julkisuus on välttämätöntä. Ismo kertoo pärjänneensä julkisuuden kanssa hyvin, mutta myös tauko siitä teki hyvää.

– USA:ssa yksi mukava asia oli se, että siellä en ollut julkkis.

Miten julkisuus vaikuttaa elämään?

– Sitä on vaikea selittää. Se on jonkinlainen ylitiedostamisen tila. Kun on kaupassa ostamassa maksalaatikkoa, ei ole ihan varma, onko kaupassa, vai sittenkin jonkinlaisessa Big Brother -talossa, Leikola kertoo.

– Huoltoasemalta kahvin noutaminen saattaa tarkoittaa keskustelua urasta ja stand up -komiikasta tavallisen säästä puhumisen sijaan. Se ei toki mitään haittaa ja 99 prosenttia kohtaamisista on positiivisia, mutta julkisuus on aina läsnä, sitä ei voi kääntää pois päältä. Siksi on mukavampi usein pysähtyä bussipysäkille kuselle. Se on nopeampaa ja helpompaa.

Puskapissaan liittyy myös Leikolan pitempiaikainen haave: Hän haluaisi talon sellaiseen paikkaan, jossa kukaan ei näkisi, vaikka menisi nurkalle kuselle.

Tätä haavetta on kuitenkin mahdoton yhdistää uraan Yhdysvaloissa.

– Siellä tuommoisesta voisi joutua linnaan. Esimerkiksi kännissä virtsaaminen voidaan tulkita itsensä paljastamiseksi ja siitä voi saada tuomion seksuaalirikoksesta, Leikola kertoo.

Tällä hetkellä Etelä-Suomessa majaileva Leikola on kotoisin Jyväskylästä. Hän kävi Jyväskylän Normaalikoulua ja aloitti fysiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa vuosituhannen vaihteessa. Siinä sivussa hän luki filosofiaa, kemiaa ja tähtitiedettä.

– Kaikkea, mikä on mahdollisimman kaukana stand upista.

Esiintymisestä Leikola on pitänyt aina. Ja musiikista.

– Otin leirinuotiokitaran haltuun joskus lukioaikaan. Sen jälkeen soittelin paljon rokkifestareiden teltta-alueilla ja kotibileissä. Tein pilaversioita biiseistä.

Festareita nuori Leikola kierteli kesäisin ahkerasti. Tutuiksi tulivat useampaan kertaan Jämsän Himos, Joensuun Ilosaarirock sekä Seinäjoen Provinssirock.

– Halusin itsekin tehdä jotain luovaa. Silloin ei ollut vielä stand uppia, mutta kun se tuli, se oli minulle itsestään selvä juttu.

Stand up vei heti miehen mennessään. Opinnot jäivät kesken, eikä valmistuminen ole vieläkään mielessä.

– Ei ole ollut tarvetta eikä motivaatiota. Onneksi olen sitä ikäluokkaa, että opinnot eivät vanhene koskaan.

Myöhemmin Leikola on kiivennyt myös itse kiertämiensä festivaalien lavalle esiintymään.

– Stand up rokkifestreilla on kaksipiippuinen juttu. Yleisö odottaa bändeiltä aina tuttuja hittejä, kun taas stand upissa ei haluta kuulla vanhoja juttuja. Muusikot tykkäävät, että keikkoja kuvataan ja jaetaan, mutta meille se on ongelma, sillä juttujen pitäisi olla aina tuoreita, Leikola kertoo.

Kesäkiertueilla Leikola varaa usein majoituksen mökistä, jos mahdollista. Ajatus mökkeilystä viehättää Leikolaa, mutta todellisuus on usein toinen.

– Kukaan ei koskaan kuvittele niitä hyttysiä siihen laiturille auringonlaskun aikaan. Hyttyset ja mäkäräiset ovat iso turn off. Ne onnistuvat pilaamaan koko kesän. Toivottavasti ei tule hyvää hyttyskesää.

– Vanhemmiten sitä kaipaa juoksevaa vettä, hän jatkaa.

Jyväskylässä Leikola esiintyy heinäkuussa Säynätsalon Juurikkasaaressa.

Missä koomikko yöpyy silloin?

– En kerro.

Kommentoi