Jyväskylän Elävän Musiikin Yhdistys Jelmu ry järjestää kesäkuussa Tanssisali Lutakon pihassa Lutakon Lippa -keikkasarjan. Perjantaina 11.6. vuorossa oli kotikaupungin metalliylpeys Lost Society. Tunnelmiaan ennen keikkaa kuvailivat laulaja-kitaristi Samy Elbanna, Lutakon promoottori Raine Pulkkinen sekä yleisön edustajat.
Kello 18.00: Lutakon piha kylpee kesäisessä auringonpaisteessa. Tapahtuma-alueelle ei kuitenkaan porttien avautuessa ole vielä tunkua.
Lost Society on juuri lopettanut soundcheckinsä. Kahdeksan kuukauden keikkatauko on päättymässä kahden tunnin kuluttua, ja laulaja-kitaristi Samy Elbanna on innoissaan.
– Ihan käsittämättömät fiilikset. Koko päivän olen miettinyt, että en oleta mitään ennen kuin intronauha soi ja kävelen lavalle. Mutta hyvältä näyttää. Aurinko paistaa, kesä on alkanut ja loppuunmyyty keikka, mikäs tässä on ollessa.
Lost Societyn uusin albumi No Absolution julkaistiin helmikuussa 2020. Vain kuukausi myöhemmin koko maailma sulkeutui.
– Kun tämä koko juttu alkoi, niin totta kai alussa mietittiin että mitäs nyt. Hyvin pian kuitenkin löytyi rutiini tilanteeseen. Paljon on treenattu, ja sävellystyö on ollut jatkuvaa.
Vaikean vuoden herättämät tunteet kuuluvat Elbannan mukaan uudessa musiikissa.
– Musiikissa yksi hienoimpia asioita on se, että kaiken vihan ja aggression voi purkaa suoraan biiseihin. Hienoja juttuja on muhinut koko ajan, ja kun päästään normaalimpaan päin, niin perästä kuuluu.
Onko bändille kertynyt patoutunutta energiaa illan keikkaa varten?
– Tulet sen kohta näkemään. Lava on meidän toinen koti. Luulen, että tästä tulee aggressiivinen, mutta toisaalta fiilispainotteinen keikka. Jossain kohtaa tulee varmasti pysähdyttyä katsomaan ihmisiä ja miettimään, onko tämä todellista.
Kello 18.30: Tyytyväisyys paistaa myös Lutakon promoottori Raine Pulkkisen kasvoilta.
– Aivan ihanaa. Henkilökohtaisen minän puolesta oli kiva päästä keskiviikkona pitkästä aikaa katsomaan keikkaa, mutta myös työminän puolesta tämä on mahtavaa.
Rajoitusten poistumisen myötä kesän keikoille saatiin myydä enemmän lippuja kuin alunperin oli sallittua. Muun muassa Lost Societyn keikka myytiin täydellä kapasiteetillakin loppuun.
Rajoitusten poistuminen ei tullut Pulkkiselle täysin yllätyksenä.
– Viime perjantaina tuli ennakkotieto, että rajoitusten poistamista aiotaan esittää. Varoaikaa ei tietenkään montaa päivää ollut. Lippaa lähdettiin järjestämään hieman riskillä, kun tilanteen kehitys näytti hyvältä. Ajattelimme, että elävän musiikin yhdistyksenä meidän tehtävä on järjestää ihmisille mahdollisuus keikkoihin.
Lost Societyn keikkaa edeltäneet Idan ja Kallen sekä Litku Klemetin keikat sujuivat Pulkkisen mukaan hyvin.
– Etukäteen mietin vähän, että miten ihmiset osaavat olla kaiken tämän jälkeen. Idan ja Kallen keikalla väki oli hieman ujompaa, mutta Litkun keikalla saatiin hyvät tanssit ja ihmiset nauttivat.
Kello 19.30: Tanssi- ja laulukiellon poistuminen tulee Aku Lehtoselle ja Arttu Kuusisalolle yllätyksenä. Miehet suhtautuvat kuitenkin varoen ajatukseen tanssimisesta tai esimerkiksi moshpitiin suuntaamisesta.
– Katsotaan. Täytyy ainakin alkuun ottaa rauhallisesti. Mutta ehkä jossain vaiheessa tulee kokeiltua kepillä jäätä.
Keikka on jyväskyläläiselle Lehtoselle ja kyyjärveläiselle Kuusisalolle ensimmäinen puoleentoista vuoteen.
– Viimeisin taisi olla Children Of Bodom Seinäjoella joulukuussa 2019. Omia keikkoja on kyllä ollut välissä, miehet kommentoivat.
Lehtonen ja Kuusisalo ovat tyytyväisiä päästessään vihdoin keikalle.
– Onhan tämä todella hienoa. Täytyy toivoa, että tällaisia on jatkossa taas enemmänkin.
Kello 20.03: Intronauha käynnistyy muutaman minuutin myöhässä. 400 ihmistä kohottaa kätensä ilmaan. Bändi nousee lavalle, ja nuorten miesten hymy ulottuu korvasta korvaan. Jo ensimmäisen biisin aikana tulee selväksi, että niin yleisö kuin bändikin on kaivannut tätä.
Elbannan mainitsema tiukka treenitahti näkyy ja kuuluu. Energisesti esiintyvä bändi soittaa tiukasti, ja uusi rumpali Tapani "Taz" Fagerström osoittaa olevansa mies paikallaan.
Keikan puolivälissä Elbanna johdattaa yleisön "paras keikka ikinä" -huudatukseen. Lause on tatuoituna englannin kielellä bändin jäsenten iholle.
Tänään, jos koskaan, huudatus tuntuu perustellulta.
