Elokuvat: Karalahti-dokumentti kertoo enemmän riippuvuudesta kuin urheilusta

Jere Karalahti ehti pelata monissa joukkueissa, mutta parhaiten hänet muistetaan HIFK:sta ja Leijonista. Juuso Syrjä

J. Silvennoinen

Karalahti

Ohjaus: Juuso Syrjä. 117 min. K12. ***

Jere Karalahti muistetaan paitsi kiekkourastaan myös päihteiden käyttöön liittyneistä potkuistaan, törttöilyistään ja tuomioistaan. Jälkimmäinen puoli korostuu Juuso Syrjän dokumentissa, jossa Karalahtea ei esitetä urheilijana, jolla on päihdeongelma, vaan päihdeongelmaisena, joka yrittää myös pelata jääkiekkoa.

Tarina alkaa Helsingin Tapulikaupungista, jossa nuori Jere löysi kaveripiirin, jääkiekon ja päihteiden koko kirjon. Sinne se oli myös päättyä, kun vuonna 2008 alkaneen ryyppyputken seurauksena Karalahti sai haimatulehduksen ja vaipui kahdeksaksi päiväksi koomaan.

Karalahti toteaa, ettei suosittele päihteitä kenellekään, mutta puhuu heroiinista kuin nuoruuden rakkaastaan. Muun muassa näissä hetkissä hän vaikuttaa rehelliseltä, mutta monia kysymyksiä Karalahti väistelee tai vähättelee. Moni oleellinen kysymys jää myös esittämättä.

Dokumentti korostaa Karalahden luontaista lahjakkuutta ja kykyä nousta aallonpohjista uudelleen pinnalle. Jossittelu siitä, kuinka paljon komeamman uran hän olisi voinut saavuttaa, jätetään muille. Karalahti itse sanoo valinneensa NHL-uran (lue: NHL:n päihdeohjelman) sijaan elämän. Kun katsoo kotivideota, jossa sekopäinen Karalahti ei malttaisi lähteä tyttärensä syntymäpäiville kesken ryyppyreissun, voi kysyä, oliko valinta oikea.

Ääneen pääsee puolensataa ihmistä, kuten lapsuudenystäviä, perheenjäseniä, valmentajia, pelikavereita ja ulkopuolisia asiantuntijoita. Sävy on suora mutta useimmiten renttua rocktähteä ymmärtävä. Erityisen osuvia ja punnittuja ovat Arto-isän lakoniset mietteet. Monet HIFK:n joukkuetoverit sen sijaan kieltäytyivät haastattelusta, samoin Jeren ex-vaimo.

Frank Moberg ja Pentti Matikainen mainitsevat Karalahden vaikutuksen lippujen ja pelipaitojen myyntiin. Ammattiurheilussa anteeksiantoa tuntuu riittävän niin kauan kuin seuran urheilullinen ja taloudellinen hyöty ovat imagotappioita suuremmat.

Dokumentin sävy muuttuu, kun aikamuoto vaihtuu imperfektistä preesensiin. Yhdeksän vuotta raittiina ollut Karalahti alkaa nauttia ”lääkärin suosituksesta viiniä ruoan kanssa”, ja kohta ollaankin jo putkassa ja käräjillä. Dokumentissa ei suoraan kysytä, miksi gastronomisista harrastuksistaan vähemmän tunnettu mies halusi vielä kerran antaa mahdollisuuden aineelle, joka oli tuhota paitsi hänen uransa myös viedä hänen henkensä.

Kommentoi