Uimarannalla tulee harvoin hätätilanteita – silti uimavalvojan on oltava koko ajan tarkkana

Aamun roskakierroksen jälkeen Iida Sihvonen asettuu rantaviivan tuntumaan istumaan. Siitä hänen on helppo valvoa uimareita. Ville Hardén

Ville Hardén

Jyväskylän kaupungin liikuntapalvelut järjestää tänäkin kesänä uimavalvonnan Tuomiojärven rannalle.

Yksi tämän kesän uimavalvojista on Iida Sihvonen, joka toimi uimavalvojana Tuomiojärvellä myös viime kesänä.

Tyypillinen uimavalvojan päivä alkaa Sihvosen mukaan roskakierroksella. Erityisesti kesän alussa, koulujen päättäjäisten jälkeen, roskien keruu työllistää valvojia.

– Roskakierroksen jälkeen otetaan jokin piste varjoon, rantaviivan lähelle. Valvojat vievät sinne muutaman tuolin, pelastuslautan ja -patukan sekä ensiapulaukun ja asettuvat siihen. Siinä vaiheessa rannassa on yleensä niin mukavasti porukkaa, että siitä ei enää voi lähteä mihinkään ennen iltapäivän toista roskakierrosta, Sihvonen kertoo.

Hyvällä kelillä uimavalvojat pääsevät usein itsekin pulahtamaan veteen.

– Jos paikalla on kolme valvojaa, niin yksi voi olla vedessä lautalla katsomassa rantaa toisesta suunnasta.

Työvuorossa on aina vähintään kaksi valvojaa. Tällöin myös työn tauotus on mahdollista.

– Vähintään toinen on aina rannan tuntumassa. Ruoat haetaan rantaan, ja syöminen hoidetaan valvomisen lomassa. Kauemmaksi ei voi lähteä taukoa viettämään, mutta esimerkiksi vessassa pääsee käymään, kun siitä sanoo työkaverille. Tarvittaessa meillä on radiopuhelimet, joilla saa toisen kiinni. Isolla rannalla välimatkaa voi olla paljonkin.

Sihvosen mukaan yleisin syy lähestyä uimavalvojaa on jokin pieni haaveri.

– Siitä tullaan usein sanomaan, jos vaikkapa rantavedestä on löytynyt lasinsiru. Beach volley -kentältä tullaan välillä pyytämään kylmäpussia. Pieniä paikkauksia tehdään, Sihvonen sanoo.

– Oikeastaan kaikki haaverit liittyvät jotenkin pieniin lapsiin. Aikuiset harvemmin lähestyvät meitä omissa murheissaan.

Hätätilanteita Tuomiojärvellä tulee harvoin.

– Viime kesänä jouduttiin kerran soittamaan ambulanssi paikalle, kun rannallakävijältä meni jäsen paikaltaan. Se oli tiukka tilanne. Henkilö oli kovissa kivuissa, ja aika tuntui pitkältä, kun ei itse voinut tehdä muuta kuin olla läsnä, Sihvonen kertoo.

Veteen liittyvät hätätilanteet pyritään ehkäisemään ennalta jatkuvalla valvonnalla.

– Varsinkin, kun vedessä on pieniä lapsia, niin koko ajan ollaan tarkkana. Tällä vältetään hätätilanteet, joissa jouduttaisiin lähtemään veteen.

Uimarannalla esiintyy jonkin verran häiriökäyttäytymistä. Uimavalvojat joutuvat puuttumaan esimerkiksi lautoilta hyppimiseen ja yleiseen meteliin.

– Päiväsaikaan käytöshäiriöitä esiintyy aika vähän. Epäilisin häiriköinnin painottuvan ilta-aikaan, sillä olemme pääsääntöisesti kuuteen asti paikalla.

Uimavalvojiin kohdistuvaa häirintää Sihvonen ei ole joutunut kokemaan.

Uimavalvojan tehtäviin vaaditaan soveltuva koulutus. Iida Sihvonen on käynyt Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton järjestämän kansainvälisen hengenpelastajakurssin (KVHP).

– Se on sadan tunnin mittainen kurssi, jossa opetellaan pääsääntöisesti vedestä nostamista, elvyttämistä ja vesistöistä etsintää. Ammattitaitoa on pidettävä yllä, ja vuosittain tehdään uinninvalvojan testi.

Työn parhaita puolia ovat Sihvosen mukaan hyvät kelit, ulkona oleminen ja ihmisille juttelu hyvässä hengessä.

– Harvassa työpaikassa asiakkaat tulevat muuten vaan juttelemaan ja kysymään kuulumisia.

Uimavalvojat ovat paikalla Tuomiojärven uimarannalla maanantaista perjantaihin kello 10–18 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin kello 11–18.

Henkilökohtaista

Milloin ja miten opit uimaan?

Olin varmaan kuusivuotias, kun äitini vei minut uimakouluun Mikkelissä. Hän oli itse meinannut kerran hukkua, joten hänelle oli ­hirveän tärkeää, että minä opin uimaan. Eli tosi nuorena lähdin uimakouluun.

Miten päädyit uimavalvojaksi?

Alkujaan se lähti innostuksesta uintiin. Seuran kautta menin uimaopekurssille, jossa kerrottiin uimavalvojien koulutuksista. Päätin spontaanisti ilmoittautua KVHP-kurssille, ja alan kuva selvisi oikeastaan vasta koulutuksessa. Innostuin kurssilla pelastustöistä enemmänkin, ja nyt olen hakenut opiskelemaan ensihoitajaksi. Odotan innolla tuloksia, pääsenkö sisään.

Luonnonvesi vai uima-allas?

Kyllä minä uima-altaista enemmän tykkään. Olen uinut altaassa enemmän, joten se on tutumpi.

Oletko vilukissa?

En ole. Olen käynyt Jyväskylässä saunalla, jossa on avanto-allas. Siinä on neljäasteista vettä. Se vielä menee.

Miten korkealta uskallat hypätä veteen?

Tässä olen aika säälittävä. Viisi metriä on ollut ihan maksimi.

Oletko katsonut Bay­watchia?

Tosi vähän. Tässäkin olen huono uinninvalvoja vielä, koska en ole kauheasti seuraillut. En voi myöskään varsinaisesti sanoa oppineeni siitä mitään.

Kommentoi