Nykyään isätkin ovat mukana ensikodin arjessa

Sirpa Savolainen (vas.) ja Teresa Vilen kokevat iloa, kun voivat omassa työssään vastata asiakkaiden tarpeisiin. Outi Elomaa

Outi Elomaa

Ensikodin perusajatus on edelleen sama kuin ensikotien perustajalla Miina Sillanpäällä, eli jokainen lapsi on pelastettava elämälle. Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry on tehnyt alueella tätä työtä jo 75 vuotta.

Varsinkin ensikoti on ollut jo pitkään suomalaisten naisten ja vauvojen tukena. Suomen ensimmäinen ensikoti perustettiin vuonna 1940. Naisen yhteiskunnallinen asema oli järjestön perustamisen aikaan paljon heikompi kuin nykyään. Naiset, jotka olivat yksin raskaana tai heillä oli pieni lapsi, olivat usein vaikeassa tilanteessa.

– Ensikodin vauvatyössä on edelleen sama ajatus kuin aivan alussa, että äidin hyvinvointi edistää vauvan hyvinvointia. Nykyisin keskeistä on vauvan hyvinvointi, ja ensikodilla autetaan koko perhettä. Vielä kymmenen vuotta sitten kyseltiin, voivatko isät olla mukana, Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:n palvelupäällikkö Sirpa Savolainen sanoo.

Osa perheistä tulee ensikotiin suoraan synnytyslaitokselta, kuten on yhdessä suunniteltu. Osa perheistä tulee kotoa pienen vauvan kanssa, kun vauvan hoidossa ja vuorovaikutuksessa tarvitaan tiivistä tukea. Osa tulee jo raskaana ollessaan.

– Vauvan synnyttyä huomio on tietysti vauvassa. Useimmilla ensikodin perheillä on monenlaisia haasteita, jolloin voi olla vaikea keskittyä lapseen. Nämä haasteet voivat olla mielenterveysongelmia, uupumista tai ei ole saatu omassa kodissa mallia vanhemmuuteen. Usein kyse on ylisukupolvisista asioista. On merkittävää, että ne saataisiin katkaistua, jotta ne eivät siirry eteenpäin, Savolainen toteaa.

Ensikodin historiasta tulee edelleenkin monelle mieleen nuoret äidit. Heitä on asiakkaina edelleen, mutta nykyisin äitien keski-ikä on noin 25 vuotta.

Äidin hyvinvointi edistää vauvan hyvinvointia.

Sirpa Savolainen

– Lapsi on meille etusijalla. Arki ja päiväohjelma ensikodissa on rakennettu vauvan näkökulmasta. Vauvalla on oma nimetty työntekijä, joka auttaa vanhempia näkemään vauvan tarpeita, Baby Blues -ja vapaaehtoisdoulatoiminnasta vastaava Teresa Vilen kertoo.

Hän jatkaa, että vanhemmalle voi olla joskus haastavaa huomata asioita vauvan näkökulmasta.

– On tärkeää, että vanhempi voi hyvin ja jaksaa. Meillä ensikodilla ja avotyössä vauvan ääni on keskeinen. Siksi vanhempien kanssa mietitään, millainen oma vauva on ja miten vauva viestii eri tunteitaan, Vilen sanoo.

Muutama vuosikymmen sitten ensikodeissa alkoi Baby blues -toiminta, jolla autetaan uniongelmaisia vauvoja ja heidän perheitään puhelimitse ja univalverytmityksellä.

– Rytmityksen ajatus on se, että vauvalle löydetään sopiva rytmi ja yöunet paranevat. Rytmitykseen tullaan lähetteellä ja ensikodissa ollaan viisi vuorokautta. Monet sinnittelevät pitkään ennen kuin otetaan yhteyttä. Meille voi aina soittaa ja kysyä neuvoa esimerkiksi vauvan tai pikkulapsen univaikeuksista. Vanhempien tulisi myös muistaa, että on vähemmän niitä perheitä, joissa ei ole mitään ongelmia ihan alussa, Teresa Vilen sanoo.

Meille voi aina soittaa ja kysyä neuvoa.

Teresa Vilen

Hän on ollut yhdistyksessä töissä kuusi vuotta ja tehnyt koko sen ajan vauvatyötä.

– Koen työssäni aina yhtä hienona hetkenä sen, kun näen, että perheen voimavarat ovat kasvaneet ja ilo vauvaperheen arjesta alkaa löytyä. Se on itselle tosi tärkeää, että omalla tuella on ollut merkitystä ja perhe saa avun.

Sirpa Savolainen kokee samaa iloa, kun palvelut vastaavat asiakkaiden tarpeisiin.

– Koronavuonna olemme ketterästi voineet muuttaa palvelujamme ja auttaa rajoituksista huolimatta perheitä kokonaisvaltaisesti. Kannattaa myös muistaa, että meillä on monia erilaisia avoimia ryhmiä, joihin voi tulla mukaan. Ongelmien kanssa ei kannata jäädä yksin. Apua on aina tarjolla, Savolainen toteaa.

Kommentoi