Kotipanimo vei saunan – Henri Nieminen heräsi valmistamaan olutta jo aamukuudelta, jotta hän ehtii tehdä sen rauhassa

”Haastavinta on oppia tekemään hyvä resepti”, Henri Nieminen sanoo. Riina Sydänmaanlakka

Riina Sydänmaanlakka

Henri Niemisen, 22, saunassa ei mahdu saunomaan, sillä lauteet ovat täynnä maltaita, hiilidioksidipönttöjä, käymispönttöjä, letkuja ja muita välineitä, mitä nyt oluen panemiseen tarvitaan.

– Tämä on tölkityskone, Nieminen näyttää ja kertoo luopuneensa pullojen käytöstä kokonaan.

Kylpyhuoneen puolella, pesukoneen vieressä alkaa piipitys. Olut on alkanut kiehua ja Nieminen hakee keittiöstä keitokseensa kitkerältä tuoksuvia pellettejä, humalaa.

– Tästä tulee american pale ale -tyyppinen olut. Parin viikon päästä sitä pääsee jo maistelemaan.

Saunan lauteilla on käymässä toinen olut, jonka alkoholimäärää Nieminen seuraa älyvesilukon avulla.

– Tähän sitä on tulossa hieman enemmän. Kyllä oluessa pitää olla prosentteja. Kauppojen Karjalat ja muut peruskaljat ovat sitä varten, että niitä juodaan paljon. Ja ne on juotava kylmänä.

Niemisellä alkaa iltavuoro töissä kello 13, mutta hän on herännyt valmistamaan olutta jo aamukuudelta.

– Teen nämä yleensä silloin, kun emäntä on töissä, niin sitä ei häiritse.

Grainfather porisee kylppärissä. Riina Sydänmaanlakka

Niemisen kotipanimo, Niemispanimo, on levittäytynyt jo kylpytiloista myös keittiöön, ja viinikaapissa käy kaikessa rauhassa saavillinen lageria.

– Olisin halunnut ostaa tähän pienen jääkaapin, mutta se ei naispuoliselle henkilölle käynyt. Piti siis hankkia musta viinikaappi, mikä pitää lagerin noin 10-asteisena.

Keittiön hyllykössä on tallessa vanhoja pulloja itsetehtyine etiketteineen: Don Q´s välikuolema, Don Q’s viimeinen niitti, Koposen Pirulainen ja monia muita.

– Kaverini Koponen oli tekemässä tätä olutta ja sai naamansa etikettiin. Kuisma on mun skeittikaveri, ja Don Q’s -oluet on nimetty hänen mukaansa. Kuisman välikuolema on 7,8-prosenttinen, ja tämä Viimeinen niitti 9-prosenttinen. Kun tämän juo, se voi olla viimeinen niitti illalle, Nieminen sanoo ja toteaa heti perään, että kotipanimo on oikeastaan vähentänyt hänen alkoholinkäyttöään.

– Nykyään mieluiten vaan maistelen pienpanimoiden oluita.

Nämä oluet saivat nimensä skeittikaveri Kuisman mukaan. Riina Sydänmaanlakka

Nuorimies kertoo innostuneensa oluen panemisesta kolme vuotta sitten tehtyään isänsä kanssa sahtia. Se on suvun perinne, ja aina jos mummolassa on juhlat tai talkoot, on siellä myös sahtia.

– En edes tiedä, miten pitkälle se perinne menee. Kysyin mummolta, mutta ei sekään tiennyt.

Nieminen osti ensimmäiseen kokeiluunsa kymmenellä eurolla käymisastian, ja ihme kyllä onnistui heti ensioluessaan. Sittemmin harrastus on alkanut paisua.

– Mulla on aina useampia projekteja menossa yhtä aikaa, ja olen valmistanut jo noin 50 erilaista olutta. Usein harrastajat valmistavat ehkä vähemmän, mutta se voi johtua siitä, että harrastajakunta on yleensä vanhempaa, Nieminen pohtii.

Hän jakaa Instragramissa ja Facebookissa aktiivisesti kokemuksia ja ajatuksia muiden kotipanijoiden kanssa. He myös vaihtelevat oluita keskenään ja arvioivat toistensa tuotoksia.

– Aluksi vannoin sen puolesta, että teen pelkkiä vehnäoluita. En edes juonut ikinä IPA ja APA -oluita. Mutta jossakin vaiheessa tuli buumi, että tein pelkästään niitä. Nyt olen taas keskittynyt enemmän lagereihin.

Oluen panemisessa eniten treeniä vaatii hyvän reseptin tekeminen.

– Vähän niin kuin ruuanlaitossakin. Pitää tietää, mitä tietyt ainesosat tekevät ja minkä verran mistäkin tulee väriä ja makua. Jos laittaa liikaa tummaa mallasta, voi tulla liian tuhti olut.

Nieminen haaveilee tiloista, jossa voisi toteuttaa harrastustaan ihan niin suurella mittakaavalla kuin mieli tekee.

– Sitten täällä voisi saunoakin.

Tarvikkeet ovat vieneet tilan löylyttelyltä. Riina Sydänmaanlakka

Etusivulla nyt