Omassa pihassa voi ottaa rennommin ja tehdä samalla luontotekoja

Nokkosperhoset talvehtivat aikuisina, joten niitä voi nähdä liitelemässä aikaisin keväällä. Nimensä mukaisesti nokkosperhoset pitävät nokkosista. Juha Jantunen / Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti

Outi Elomaa

Viime vuosina on puhuttu paljon pölyttäjistä ja niiden vähenemisestä. Suomessa 300–400 satokasvia on riippuvaisia pölyttäjistä.

– Ihmiset kiinnostuivat hyönteisten katoamisesta ja hädästä siinä vaiheessa, kun muutos alkoi näkyä ruokapöydässä. Perhoset kuuluvat samaan ryhmään kuin pölyttävät hyönteiset. Perhosia on käytetty ehkä kaikista laajamittaisimmin ympäristön tilan seurannassa ja arvioinnissa. Perhoset reagoivat herkästi ympäristön tilan heikkenemiseen ja vastaavasti paranemiseen, ympäristöekologian dosentti Kimmo Saarinen kertoo.

Hän jatkaa, että maailma on muuttunut viime vuosikymmeninä radikaalisti ja nopeasti.

– Siitä ei voi syyttää muuta kuin ihmistoimintaa. Perhoset tekevät sukupolven joka vuosi ja sillä tavalla reagoivat ihmisen näkökulmasta vähäpätöiseltäkin tuntuviin muutoksiin. Ne ovat ison mittakaavan muutoksia, jotka tulevat laajamittaisesti heijastumaan vaikka siihen, missä voidaan viljellä tulevina vuosikymmeninä. Perhoset ovat meidän mittarimme sille, pitääkö olla huolissaan vai ei.

Hyönteisten määrät vaihtelevat luonnostaankin paljon vuodesta toiseen. Esimerkiksi edeltävän talven ja kesän olosuhteet vaikuttavat paljon sen hetkisen kesän hyönteismäärään.

Kimmo Saarisella on selkeitä ohjeita siihen, miten hyönteisten vähenemistä voidaan estää.

– Ruohonleikkurit kierrätykseen. Pihamaan tolkuton hoitaminen ja siistiminen ovat pahimmat synnit, joita ihmiset tekevät pihoillaan. Se ei tarkoita, että pihat jätetään retuperälle, vaan hallitusti hoitamatta. Lisäksi voi istuttaa kas­vien siemeniä ja kasvejakin. Niiden monimuotoisuus on keskeistä hyönteisille. Mitä enemmän on erilaisia kasveja, sitä monipuolisemmalla hyönteislajistolla on mahdollisuus elää. Tarvitaan siis pitkäjänteistä työtä pihaluonnon monimuotoisuuden elvyttämiseksi, Saarinen sanoo.

Yhtenä esimerkkinä hän ottaa nokkoset, jotka ovat hänen mukaansa ravintoarvoltaan terveellisimpiä kasvejamme.

– Nokkospuskien säästäminen perhosille ja niiden toukille on luontoteko. Perhoset pitävät myös esimerkiksi mäkimeiramista, punalatvasta, punahatusta ja monista astereista. Ne eivät ole kuitenkaan suomalaisesta luonnosta peräisin. Kannattaa istuttaa kotimaista alkuperää olevia kasveja, jos se on mahdollista, Saarinen neuvoo.

Kasvien monimuotoisuudella autetaan hyönteisiä myös niiden muissa kuin aikuisvaiheen elämässä.

– Perinteiset niityt ovat hyvin monimuotoisia lajistoltaan. Siellä voi olla parhaimmillaan 40 kasvilajia neliömetrillä. Esimerkiksi monien hyönteislajien toukka syö vain yhtä kasvilajia. Mitä enemmän lajeja on, sitä paremmin se mahdollistaa hyönteisen koko elämänkierron.

Kommentoi