Jyväskyläläinen Susa Pukema mietti vuosi sitten, mitä ryhtyisi tekemään. Korona oli ajanut kotiin ja aikaa riitti. Kirpputorilta ajanvietteeksi lähti mukaan palapeli, jossa oli hauska kuva. Kuvassa oli isopäisiä Funko pop -hahmoja Star Wars -teemalla.
Voidaan sanoa, että palaset ikään kuin loksahtivat paikalleen. Tai että kärpänen puraisi. Haastatteluhetkellä Pukemalla on työn alla 54. palapeli. Koska haastattelu on tehty viikko sitten, lienee luku jo 56 tai 57.
Pukemalla kului tuhannen palan palapelin tekemiseen viikko. Puolen vuoden harrastamisen jälkeen hän huomasi, että nopeus oli selvästi parantunut. Taidon kehittyessä myös tekeminen tuntui entistä miellyttävämmältä.
– Nyt tuhannen palan pelin tekemiseen menee enää kaksi tai kolme iltaa. Aluksi iso palapeli oli hankala, mutta visuaalinen silmä kehittyy yllättävän nopeasti. Eilen havahduin, että kun otin palan käteen, tiesin heti, mihin se tulee. Näköjään palapelin tekokin on harrastus, jossa voi kehittyä, hän sanoo.
Valtaosa Pukeman kasaamista palapeleistä on ollut tuhannen palan kuvia. Joukossa on muutama 500 palan peli ja yksi 1 500 palan peli.
– 1 500 palan pelissä alkoi jo olkapäät kipeytyä. Tuhat on sopiva määrä minulle.
En tykkää yhtään perinteisistä maisemista, joissa on paljon taivasta.
Susa Pukema
Pukema suosii palapelejä, joissa on paljon pieniä yksityiskohtia. Sellaisia ovat esimerkiksi hollantilaisen Jan Van Haasterenin tekemät kuvat. Niissä on valtavasti pieniä hahmoja, jotka tekevät mitä sattuu.
– En tykkää yhtään perinteisistä maisemista, joissa on paljon taivasta. Enkä perinteisistä market-palapeleistä.
Palapeliä ei ole pakko aloittaa reunoista. Esimerkiksi Pukeman suosimien yksityiskohtia sisältävän palapelin tekemisen voi aloittaa mistä kohtaa tahansa.
– Teen usein yhden kokonaisuuden valmiiksi, sitten toisen ja kohta ne voikin yhdistää. Reunat voi tehdä sitten lopuksi.
Palapeleihin käytetty aika oli aluksi pois toisesta rauhoittavasta harrastuksesta – kirjojen lukemisesta. Nyt kuvat syntyvät yhdessä äänikirjojen kanssa.
– Pelkästään palapelin tekeminen alkoi aina väsyttää. Kun kuuntelen samalla kirjaa, pysyn virkeänä. Se on myös tehokasta ruuhkavuosien keskellä, hän toteaa.
11- ja 13-vuotiaat pojat antavat palapelien olla rauhassa, mutta talouteen kuuluu myös ”toiminnallinen kissa”.
– Pitää koputtaa puuta, mutta vielä se ei ole hajottanut yhtään koottua palapeliä, Pukema nauraa.
Pukema osti Biltemasta kasvatusalustan, jossa on reunat.
– Siihen mahtuu hyvin 1000 palan palapeli, ja kuvaa voi käännellä. Reunat myös suojaavat vähän kissalta.
Harrastuksessa alkuun pääsee hyvin myös ilman varusteita. Pukema aloitti pahvilla.
– Tein aluksi palapelit ison pahvin päälle. Teippasin pahviin kiinni toisen ison pahvin, jonka pystyi kääntämään palapelin päälle suojaksi. Se riitti aivan hyvin.
Entä mitä tapahtuu valmiille palapeleille?
– Osan kehystän ja osan laitan vaihtoon. Palapelien harrastajilla on Facebookissa ryhmiä, joissa voi vaihdella palapelejä. Ryhmiä on myös paikallisia.
Kehyksiin päätyy yleensä vintage-henkiset kuvat.
– Viimeksi kehystin palapelin, jossa oli erilaisia teemainoksia eri puolilta maailmaa.