Koiran fysiikkaa säästävä lajitulokas – hoopersissa riittää vauhdin hurmaa ilman hyppyjä

Kolme ja puolivuotias kääpiövillakoira Syke ja omistajansa Tiina Harju ovat harrastaneet agilitya muistuttavaa hoopersia vuoden alusta alkaen. Hoopersissa koiran ei tarvitse hyppiä tai tehdä tiukkoja käännöksiä, mikä sopii patellaluksaatiosta kärsivälle Sykkeelle hyvin. Tulevan polvileikkauksen ja toipumisajan jälkeen Syke pääsee taas hoopers-harjoituksiin Killerille. Hanna Mäkinen

Hanna Mäkinen

Kääpiövillakoira Syke syöksähtää matkaan ja vilahtaa vauhdilla puolikaaren muotoisen portin läpi kohti seuraavaa estettä, kierrettävää tynnyriä. Ohjaajan käskystä Syke kiertää tynnyrin vasemmalta puolelta.

Syke ja Tiina Harju harrastavat agilityä muistuttavaa hoopersia.

– Hoopersissa esteet ovat maan tasalla, ja ne ovat läpijuostavia tai kierrettäviä. Eli rataan ei tule tiukkoja käännöksiä eikä koira joudu hyppimään. Radalla on tynnyreitä ja puolikaaria, hooppeja, joista tulee lajin nimikin. Lisäksi radalla voi olla metrin mittaisia putkia, joista koira juoksee läpi, Tiina Harju kertoo.

– Ohjaaja navigoi suullisilla käskyillä koiran radasta läpi. Ohjaaja ei juokse radalla koiran mukana, eli siinä mielessä tämä eroaa agilitystä.

Ohjaajalla on hoopersissa oma toimialueensa, säteeltään noin kahden metrin mittainen ympyrä, josta käsin koiran ohjaus tapahtuu. Suullisten käskyjen lisäksi ohjaaja voi näyttää käsimerkkejä. Kun Harju pyytää Sykettä menemään suoraan eteenpäin, on käsky go-go. Ohjeen esteen kiertämisestä vasemmalta Harju antaa sanoilla vas-vas. Oik-oik tarkoittaa puolestaan esteen kiertämistä oikealta puolelta.

Tiina Harjun tarkoituksena oli alun perin ryhtyä kouluttamaan Sykettä agilityyn. Vähän yli vuosi sitten Sykkeen polvesta löytyi kuitenkin patellaluksaatio eli taipumus polvilumpion sijoiltaanmenoon. Harju ei halunnut riskeerata koiransa terveyttä, vaan päätyi heittämään hyvästit agility-haaveille.

Minä olin heti, että tämähän on meidän juttu!

Tiina Harju

Vuodenvaihteessa Harju tutustui hoopersiin, joka osoittautui oikeaksi lajilöydöksi. Hoopers sopii myös niille koirille, jotka eivät pysty hyppimään tai kiipeilemään esteillä.

– Hoopersin filosofia perustuu siihen, että koira suoriutuu radasta mahdollisimman vähällä fyysisellä kuormituksella. Käytännössä koira juoksee ja ohjaaja vain navigoi koiran läpi radasta. Minä olin heti, että tämähän on meidän juttu!

Syke tuntuu olevan samaa mieltä. Pieni koira on innoissaan päästessään radalle.

– Syke selvästikin tykkää tulla tänne halliin. Minä näen, miten se hinkuaa mennä noille esteille. Hoopersissa tärkein tavoite onkin se, että koira hinkuaa esteille. Itse saan siitä mielihyvää, kun näen, miten koirani nauttii.

Juoksemista rakastava Syke pääsee hoopers-radalla toteuttamaan itseään. Koiransa innostusta Tiina Harju vahvistaa palkinnoilla. Sykkeelle paras palkinto on narupallo, jonka se saa suuhunsa onnistumisten jälkeen. Hanna Mäkinen

Suomessa hoopers on tuore lajitulokas. Tiina Harju kuuluu työryhmään, joka ajaa hoopers-asiaa Suomen Agilityliitossa. Työryhmän tavoitteena on, että hoopersista tulisi Suomessa virallinen laji.

Jyväskylässä hoopersiin voi tutustua esimerkiksi Jyväskylän Agility Teamin kautta. Harjun mukaan lajista innostuneet ottavat mielellään uusia harrastajia mukaan porukkaan.

– Toivottavasti saataisiin myös tänne meidän seuraan viikoittainen Hoopers-ryhmä, kyllä tämä ihmisiä kiinnostaa ihan selvästi, sanoo Harju.

Tiina Harjun mukaan lajin pariin ovat tervetulleita kaikenlaiset koirat rotuun tai ikään katsomatta. Edellytys on, että koira on omistajansa hallittavissa ja että koira ei ole agressiivinen.

Kommentoi