Romaninaiset kohtaavat arjessaan paljon ennakkoluuloja

Romanikulttuuri ja sen perinteet ovat Anette Palmille tärkeitä, ja sen vuoksi hän käyttää romanipukua. Outi Elomaa

Outi Elomaa

Kun 25-vuotias Anette Palmi kävelee kauppaan toisen romaninaisen kanssa, hän huomaa aika pian lähellään vartijan. Varkaaksi epäily on hänen mielestään yleisin ennakkoluulo, jonka hän kohtaa romanitaustansa vuoksi.

– Se suututtaa, kun häpäistään muiden asiakkaiden nähden. Olen huomannut, että romanimiehiä ei seurata samalla tavalla kuin romaninaisia, Anette Palmi kertoo.

Nuorempana hän ei välittänyt vartijoista, mutta aikuisempana tilanteet ovat alkaneet ärsyttää.

– Olen monesti sanonut vartijoille, että miksi teet näin. Muutamina kertoina olen saanut pahoittelut, ja he kertovat, että ovat saaneet ylemmältä taholta ohjeet seurata romaneita.

Palmi asuu Jyväskylässä omassa kodissa. Hän sanoo, että romanin on joskus vaikeaa saada asuntoa.

– Nimi ei ole vielä este, mutta kun olen mennyt katsomaan asuntoa, se onkin jo mennyt tai sanotaan, että romani jätti kymmenen vuotta sitten vuokran maksamatta. Ei kukaan pysty vastaamaan muiden tekemisistä, vaan jokainen pitäisi huomioida yksilönä, Palmi toteaa.

Anette Palmi on asunut koko ikänsä Jyväskylässä ja kuuluu helluntaiseurakuntaan.

Romanikulttuuri on hänelle tärkeää ja sen vuoksi hän käyttää romanipukua­kin.

– Toivon, että vanhat perinteet säilyvät. Tärkeintä romanikulttuurissa on ihmisten kunnioittaminen, joka on opetettu minulle lapsesta lähtien.

Aikaisemmin on ollut hyvin yleistä, että romaninaiset jäävät naimisiin mennessään huolehtimaan lapsista ja kodista.

– Tänä päivänä naiset lähtevät siinä missä miehetkin opiskelemaan ja työelämään. En voi vastata kaikkien romanien puolesta, mutta omassa perheessäni on ollut itsestään selvää, että pitää opiskella ja käydä töissä. Vanhemmat ja muut aikuiset tukivat minua opiskeluun lähtemisessä, kun pääsin peruskoulusta.

Silloin Anette haaveili lähihoitajan ja sosionomin opinnoista. Lähihoitajaopinnot jäivät kesken, koska hänen elämässään oli isoja vastoinkäymisiä. Sosiaaliala kiinnostaa häntä edelleen, ja seuraavaksi hän aloittaa Jyväskylän kristillisessä opistossa nuoriso- ja yhteisöohjaajan opinnot.

Anette Palmi ei koe romanipuvun käyttöä ongelmaksi sosiaalialalla työskennellessä. Esimerkiksi kaupan alalla se voi olla ongelma, riippuen siitä, miten yritys siihen suhtautuu.

– Jos opiskelee esimerkiksi merkonomiksi, sen tutkinnon opiskelleet romanit sanovat useasti, että he kohtaavat luottamuspulaa ja heidän on hankala työllistyä. Romanipukua käyttävät naiset pitävät pukua, koska tämä on osa romanikulttuuria ja sen kunnioittamista.

Jyväskylä on Anette Palmin mukaan edellä monia muita kaupunkeja suhtautumisessa romaneihin.

– Monissa muissa kaupungeissa on ennakkoluuloisempia ihmisiä kuin Jyväskylässä. Varmasti tämä johtuu esimerkiksi siitä, että kaupungissa on romaneihin liittyviä hankkeita sekä paljon romaneita työelämässä. Toisaalta olen pettynyt erilaisiin Facebook-ryhmiin, joissa on paljon rasistista porukkaa. Siellä voi vapaasti solvata romaneja eikä siinä ole mitään ihmeellistä, Palmi sanoo.

Viime torstaina 8.4. oli romanien kansallispäivä. Silloin nostetaan esiin romaneiden asemaan liittyviä kysymyksiä.

– Päivä merkitsee minulle sitä, että pysähdyn miettimään Euroopan muita romaneita ja miten kiitollinen saan olla Jumalalle ja Suomelle siitä, että meillä on asiat hyvin. Paljon on vielä tehtävää ja pääväestön ja romanien on tultava tosiaan vastaan. Oikealla suunnalla ollaan, Anette Palmi sanoo.

Henkilökohtaista

Miten korona-aika on vaikuttanut elämääsi?

Totta kai se vaikuttaa. Enää ei voi nähdä kavereita kaupungilla. Muutenkin sosiaalinen elämä on vähentynyt jonkin verran, ja seurakuntamme jumalanpalveluksia ei voida pitää kirkossa.

Missä olet erityisen hyvä?

Ihmisten huomioonottamisessa. Se näkyy esimerkiksi siinä, että jos lähdemme kavereiden kanssa jonnekin, otan uudet ihmiset mukaan porukkaan. Osaan myös havainnoida hyvin ihmisten mielialoja.

Mistä haaveilet?

Lapsena haaveilin, että olisin aikuisena töissä lastenkodissa. Olen aina tykännyt lapsista ja auttamistyö on lähellä sydäntäni.

Sain kasvaa hyvässä ja turvallisessa ympäristössä. Näin lapsena ympärilläni lapsia, joilla ei ollut asiat yhtä hyvin ja se tuntui aina pahalta. En haaveile enää lastenkodissa työskentelystä, mutta haaveilen, että olisin opiskelun jälkeen nuorisokodissa töissä.

Onko mustalainen-sana haukkumanimi?

Jokaisella on oma mielipide asiaan. Ilmaisutapa on yleensä se ratkaisevin juttu. Millä äänensävyllä esimerkiksi se sanotaan.

Mikä on parasta Jyväskylässä?

Parasta on kauniit maisemat, esimerkiksi Kuokkalan silta. Ja ihmiset ovat täällä mukavia.

Kommentoi