Elokuva-arvio: Sotilashuumoria hengen kaupalla

Martti Suosalo (vas.) repii huumoria Suomen hauskimmassa miehessä piikkilankojen välistä. Paavo Kinnunen nähdään elokuvassa sotilaan roolissa.

J. K.

Suoratoisto

Suomen hauskin mies (2018)

Ohjaus: Heikki Kujanpää. 103 min. K12. Yle Areena.

**1/2

Suomen sisällissodan loppuhetkillä joukko punavankeja huomaa, että nauru todella voi pidentää ikää, kun he saavat mahdollisuuden välttää saamansa teloitustuomion esittämällä näytelmän leirin arvovieraille. Jos nämä nauravat näkemälleen, näyttelijöiden henki säilyy.

Päävastuun Operaatio Naurusta kantaa leirille joutunut komediatähti Toivo Parikka ( Martti Suosalo) aseinaan huumori, ammattiylpeys ja yhteisöllisyys. Hän on kuin savolainen torikauppias, joka sutkauttelee vitsejä, jotka tuskin olivat tuoreita edes sata vuotta sitten.

Lupsakan jutuniskijän vastinpariksi asettuu Jani Volasen esittämä takakireä ja tosikkouteen vakavasti sairastunut kapteeni Kalm. Molemmat roolivalinnat osuvat nappiin.

Suomen hauskin mies kuvaa, kuinka elämänhalu ja inhimillisyys voivat kukkia myös piikkilanka-aidan sisäpuolella. Esitystapa on varman päälle vedetty ja yllätyksetön mutta laajaa katsojakuntaa palveleva.

Auringonnousu (1927)

Ohjaus: F. W. Murnau. 95 min. S. Yle Areena.

*****

F. W. Murnaun Auringonnousu saapui teattereihin samana vuonna kuin ääneen lausuttuja vuorosanoja sisältänyt Jazzlaulaja. Siinä missä jälkimmäinen vasta etsi äänielokuvan mahdollisuuksia, edustaa Auringonnousu mykkäelokuvan huippua, jossa kerronnan keinot ovat jalostuneet täydellisyyteen.

Murnaun elokuvista puolet on tuhoutunut, mutta jäljelle jääneet riittävät helposti nostamaan hänet yhdeksi elokuvahistorian keskeisimmistä nimistä. Nosferatun (1922) ja Viimeisen miehen (1924) kaltaiset saksalaisen elokuvan mestariteokset avasivat hänelle ovet Hollywoodin studioihin, joissa Auringonnousu syntyi.

Lähtökohtana on kolmiodraama, jossa syntinen kaupunkilaisnainen on saapunut pilaamaan maanviljelijäpariskunnan auvon. Tämän jälkeen elokuva seuraa aviomiehen ( George O’Brien) ja -naisen ( Janet Gaynor) kaupunkilomaa, jonka aikana he löytävät uudelleen rakkauden.

Auringonnousu on kuin musiikkiteos, jonka kolme osaa eroavat toisistaan niin tyylillisesti kuin tunnelmaltaan mutta muodostavat silti yhtenäisen kokonaisuuden. Siirtymät melodraamasta komediaan ja takaisin tapahtuvat kuin huomaamatta.

Saksalaisesta ekspressionismista muistuttaa lähinnä tapa visualisoida henkilöiden tunteita ympäristön avulla. Kameran käyttö, valaistus ja ylipäätään kuvallinen kekseliäisyys edustavat poikkeuksellista tasoa, jossa kuvaajien ja lavastajien osuus on tavallistakin merkittävämpi.

Miehen yöllinen matka rakastajattarensa luo tai pariskunnan saapuminen kaupunkiin raitiovaunulla ovat paitsi visuaalisesti upeita jaksoja myös hämmästyttävät puhtaana teknisenä suorituksena.

Auringonnousua on tavattu nimittää ”historian kauneimmaksi elokuvaksi”. Vaikka superlatiivit ovat vaarallisia, on titteliä helpompi puolustaa kuin vastustaa.

Kommentoi