Suomen käsityön museon Parsittu ja paikattu -näyttelyssä nostetaan esille korjaamisen estetiikkaa ja arvostusta. Lisäksi siinä kiinnitetään huomiota tuotteiden kestävään käyttöön ja uudistamiseen.
Näyttelyn jurytti tekstiilitaiteilija Raija Jokinen, joka valitsi mukaan 19 tekijän teoksia. Eri tekniikoilla valmistetuissa teoksissa näkyvät muun muassa sukujen perinteet, luontosuhde, elämänkokemus ja huoli maailmantilanteesta.
Taitoliiton kehittämispäällikkö Kikka Jelisejeff iloitsee, että näyttelyyn tarjottiin monipuolisia, mielenkiintoisia ja tuoreita tulkintoja parsimisesta ja paikkaamisesta.
– Näyttelyllä halutaan inspiroida ihmisiä näkemään, mitä kaikkea voi korjata. Esillä on esimerkkejä siitä, miten taiteilijat, muotoilijat ja käsityöläiset näkevät korjaamisen mahdollisuudet, Jelisejeff sanoo.
Monen esineen käyttöikää voi jatkaa paikkaamalla. Jelisejeff on huomannut, että nykyisin korjaamistaitoja taas arvostetaan, mikä näkyy myös sosiaalisen median kuvavirrassa. Paikka saa erottua, ja paikkauksella voidaan ottaa kantaa kestävään kuluttamiseen, ja rohkaista muitakin korjaamaan tekstiileitä.
– Kun entisaikaan parsittiin harmaa villasukka, se korjattiin mahdollisimman huomaamattomasti harmaalla langalla. Nykyisin paikattua aluetta voidaan korostaa joko harmonisesti samaan sävyyn sopivin värein tai villeillä väriyhdistelmillä. Jos paikan kohtaa ei voi piilottaa, sitä voi halutessaan korostaa, nostaa esille, tai jatkaa kuviointia myös paikattavan alueen ympärille. Juuri paikka voi tehdä vaatteesta ainutlaatuisen, Jelisejeff kuvailee.
Varsinkin itselle merkityksellisiä, kuten sukulaisten tekemiä tekstiilejä halutaan korjata.
– Kun paikkaamisen eteen on nähnyt vaivaa, esineen tunnearvo ja arvostus kasvaa. Muistan miten onnellinen olin nuorena, kun äitini korjasi rikki menneet farkkuni laittamalla niihin ison sydänpaikan, Jelisejeff kertoo.
Parsittu ja paikattu. Suomen käsityön museon Aulagalleria, 13.3.–9.5.2021