”Jotenkin minut kai unohdettiin” – Olli Rantanen on ajanut 18 vuotta linkkilinjoja 18 ja 18K

Jos aikataulu suinkin sallii, löytyy kuskikonkarilta joustoa. ”Kerran heitin vuoron päätteeksi pariskunnan Tikantorille miltei heidän kotiinsa eteen, kun oli kamala kaatosade. Eipä siitä työnantajakaan suuttunut”, Rantanen sanoo. Riina Sydänmaanlakka

Riina Sydänmaanlakka

Linkki-paikallisliikenteen bussikuski Olli Rantanen, 60, on ajanut 18 vuotta linjoja 18 ja 18K.

– Kun olin ajanut reittiä viitisen vuotta, ajattelin, että eikö sitä mitään muuta ihmisen elämässä ole kuin tätä yhtä ja samaa. Jotenkin minut kai unohdettiin aikanaan siihen reittiin, ja siinä olen pysynyt. Mutta ei se nykyään mitään haittaa, Rantanen pohtii.

– Ja on minulla lisäksi muitakin linjoja, mutta näitä ajan edelleen pääosin, hän lisää.

Reitit 18 Ristikivestä Kortepohjaan ja 18K Nenäinniemestä Kortepohjaan sujuisivat Rantaselta epäilemättä jo silmät kiinni.

– Jos muuta liikennettä tai matkustajia ei olisi, kuljettaja täsmentää.

– 18 reiteistä on vaan tullut tietty rutiini. Kun menen omalle linjalle, tiedän tasan tarkkaan, mitä pitää aamulla tehdä ja missä pitää olla mihinkin aikaan. Homma niin sanotusti toimii.

Hyvä asia on myös se, että nykyään melkein kaikilla päätepysäkeillä on vessat.

Kun Rantasen työvuoro alkaa, hän kurvaa Jyväskylän Liikenteen tallille ilmoittautumaan, heittää olalleen kuskin repun ja tarkistaa, että se on asianmukaisessa kunnossa.

– Onko pohjakassa laskettu oikein, onko lippurullia riittävästi ja onko siellä aikataulukirjoja, Rantanen luettelee.

– Sitten katson, mistä oikea auto löytyy. Joskus sitä ehtii ottaa kupin kahviakin, mutta myöhästyä ei saa.

Rantasen mukaan reitit 18 ja 18K ovat joskus olleet aikataulultaan hyvinkin tiukkoja. Jos jossakin kohdassa jäi aikataulusta jälkeen, myöhästymistä ei välttämättä saanut kurottua umpeen koko päivänä. Nykyään on onneksi leppoisampaa.

– Aikatauluja on höllennetty, ja se on hyvä. Voin ihan rauhassa odottaa, että vanhukset rollaattoreineen tai äidit lastenvaunuineen nousevat kyytiin. Ja tietysti auttaa tarvittaessa. Ketään ei tarvitse hoputtaa.

– Hyvä asia on myös se, että nykyään melkein kaikilla päätepysäkeillä on vessat. Etenkin naiskuljettajille se on tärkeää.

Kiitos, huomenta, päivää, hei ja moi, sanoo Rantanen lukemattomia kertoja työvuoronsa aikana. Etenkin kiitos, sillä linkistä lähtiessään jyväskyläläinen useimmiten kiittää, ja se on Rantasen mielestä hieno asia.

Välillä rutinoituneelta linkkikuskilta lipsahtaa iltavuoron alussa huomenta, mutta se johtaa useimmiten hilpeään hetkeen matkustajien kanssa. Huumori on ylipäätään tärkeässä roolissa asiakaspalvelijan työssä ja Rantanen uskoo, ettei huumorintajuton ihminen voisi siinä edes pärjätä.

Asiakkaat ovat Rantaselle työn suola. Ja kun ajaa 18 vuotta linjaa 18, heistä alkaa tulla tuttuja.

– Eräs ihminen opetti koulureittiä lapselleen ja kertoi, että tämä setä on kuljettanut häntäkin kouluun. Silloin havahduin: kuinka pitkään olen tässä oikein ollut?

Lapsiasiakkaita hän pitääkin erityisen tärkeinä. He ovat tulevaisuuden bussimatkustajia, joiden kokemuksesta Rantanen haluaa saada mahdollisimman mukavan.

– Yritän aina huomioida lapset jotenkin. Etenkin, jos huomaan, että lasta jännittää.

Ikäihmisten kanssa Rantanen jutustelee pitkiäkin pätkiä ja kertoo huomanneensa, että bussikuskin huomenet ovat monille päivän ensimmäinen, tärkein tai jopa ainut kohtaaminen. Tämän takia koronatilanne harmittaa: kuski on linkissä nyt pleksin takana, eivätkä ensimmäiset penkit, joille juttuseuraa kipeimmin kaipaavat usein istahtavat, ole lainkaan käytössä.

– Koetan kuitenkin ottaa ikäihmiset huomioon toteamalla vaikka että ”terve taas, nähtiinpäs pitkästä aikaa”. Siitä jää heille toivon mukaan hyvä mieli.

Kommentoi