Puuppolan päiväkodin henkilökunta ryhtyi jäädytyspuuhiin, jotta lapset pääsivät luistelemaan – myös kyläyhteisö saa kiitosta

Eskarilaiset Jooa Palviainen (kuvassa vasemmalla), Ellen Mutanen, Vilho Tomperi, Jesse Hakkarainen, Venla Manninen ja Isla Alapiha pelaavat curlingia erittäin mielellään. Riina Sydänmaanlakka

Riina Sydänmaanlakka

Puuppolan päiväkodin pihan helmikuisessa lumituiskussa luistelee lauma hieman vaahtosammutinta isompia kypäräpäitä. Välillä joku pyllähtää mahalleen ja joku selälleen, mutta pienet vastoinkäymiset eivät tunnu haittaavan menoa.

Seuraavana vuorossa ovat eskarit: Tutkijat, Seikkailijat ja Retkeilijät. Tänään he pelaavat curlingia, kuten hyvin monina muinakin päivinä. Siitä on tullut eskarilaisten lempilaji.

– Pari viikkoa siihen meni, kun letkulla ja kastelukannulla jäädytettiin, varhaiskasvatuksen opettaja Maija Murto arvioi.

Päiväkodin henkilökunta jäädytti pihalle itse pienen luistelu- ja curling-radan, ja se on saanut kiitosta sekä päiväkotilaisilta että heidän huoltajiltaan.

– Puuppolasta on matkaa joka suuntaan. Siitä se ajatus sitten lähti, että voisimmeko tehdä itse itsellemme luistelupaikan, Murto sanoo.

Jäärata on ollut käytössä paukkupakkasillakin.

Kyläyhteisö on meille suuri rikkaus, ja siitä pitää antaa kiitosta.

Varhaiskasvatuksen opettaja Maija Murto

– Kun jää on tässä pihalla, siihen pääsee päivittäin ja luistelun voi lopettaa, jos tulee liian kylmä. Ei tarvitse aina erikseen kävellä johonkin kentälle ja palata takaisin.

– Tässä pitää saada näitä tonne keskelle ympyrään, eskarilainen Vilho Tomperi selostaa curlingin sääntöjä ennen kuin tuuppaa sinisen kanisterin matkaansa kavereiden kannustaessa jee-huudoin ja tuuletuksin.

Mitäs muuta Puuppolan eskarissa tehdään kuin pelataan curlingia?

– Tämän jälkeen me tehdään tulevaisuuden kaupunkia herneistä ja cocktail-tikuista, Jooa Palviainen kertoo.

– Opetellaan kirjaimia ja numeroita. Ja askarrellaan. Me ollaan ulkona ja seikkaillaan metsässä aika paljon, Venla Manninen luettelee.

Virallisille liikuntapaikoille voi ehkä olla Puuppolan päiväkodista pitempi matka kuin joistakin muista päiväkodeista, mutta toisaalta päiväkodilla on Maija Murron mukaan tukenaan kokonainen kylä.

Kyläläiset ovat muun muassa tehneet lähipelloille latuja, jotta päiväkotilaiset pääsevät kätevästi hiihtämään.

– Ihan silkkaa hyvyyttään. Täällä on ihan superystävällistä porukkaa, Murto kehuu.

Päiväkodin lapset liikkuvat ja retkeilevät paljon luonnossa, ja tähänkin kyläläiset ovat antaneet oman panoksensa.

– Kyläyhteisö on meille suuri rikkaus, ja siitä pitää antaa kiitosta. Meille on lahjoitettu esimerkiksi kassitolkulla polttopuita, että saamme paistettua retkillä makkaraa. Meillä on aina mukana kuljetettavat tynnyrin pohjat, joihin nuotio tehdään, Murto kertoo.

Kommentoi