Himoretkeilijä Repo telttailee kesät talvet ja omaa pienen viittafetissin

Rakennusmiehenä työskentelevä Toni Repo haaveilee ammatista, jossa voisi yhdistää maanpuolustusinnon ja retkeilyn. Toni Repo

Sami Rahkonen

Jyväskyläläinen Toni Repo, 33, on himoretkeilijä. Tittelille ei ole määritelty vaatimuksia, mutta jos olisi, hän täyttäisi ne kaikki.

Repo retkeilee jatkuvasti. Keväällä ja kesällä vuorokausi vaihtuu metsässä joka viikko ja talviaikaan vähintään joka toinen viikko.

– Talvitelttailussa ei oikeastaan ole kovin paljon erikoista kesään verrattuna. Enemmän vaatetta vain, hän sanoo.

– Varusteiden ei tarvitse olla viimeisintä muotia ja kalleinta laatua. Tärkeintä on kerrospukeutuminen. Itse suosin aitoa villaa ja tarpeeksi löysiä päällysvaatteita, jotta alle mahtuu tarpeeksi monta kerrosta, hän kiteyttää.

Yöpymisessä tärkeää on eristää itsensä kylmästä maasta.

– 10–15 senttiä havuja ja makuupussi toimii hyvin. Erilaisia patjoja on myynnissä, mutta niissä on aina suuri rikkoutumisen vaara, Repo toteaa.

Jossain vaiheessa minulla oli vähän viittafetissi.

Toni Repo

Laadukkaiden varusteiden nimeen Repo kuitenkin vannoo.

– Kannattaa hankkia kerralla kunnon varusteet, joilla pärjää pitkään.

Repo myös tekee itse retkeilyvälineitä ja muokkaa valmiita itselleen paremmin sopiviksi. Esimerkiksi sadeviitan ja makuupussin yhdistelmästä syntyi nopeasti ylle vedettävä hätämajoite.

– Jossain vaiheessa minulla oli vähän viittafetissi. Tein niistä kaikenlaisia varusteita, Repo kertoo.

Retkeilyinnostus alkoi jo lapsena, jolloin perhe vietti pitkiäkin pätkiä Päijänteellä veneillen.

– Teini-iässä ja ammattikouluaikoina retkeily ei juuri kiinnostanut, hän naurahtaa.

Moni saa armeija-aikoina loppuelämäksi asti riittävän annoksen retkeilyä. Revon kohdalla armeija sai hiipuneen retkeilykipinän uudelleen hehkumaan. Sen jälkeen harrastus on vain syventynyt.

Ulkoilun tuoman hyvän olon ja liikunnan lisäksi Repoa kiehtoo itsensä haastaminen.

–  Pata Degerman on todennut hyvin, että ihmiset päästävät itsensä helpolla. Talvella asunto on lämmin ja kesällä auto viileä.

Retkeilyn Repo neuvoo aloittamaan lähilaavulta repun, makkarapaketin ja termospullon kanssa. Siitä on hyvä jatkaa kansallispuistoihin, joissa on nuotiopaikkoja ja autiotupia.

Repo itse retkeilee nykyään muualla, sillä kansallispuistot ovat retkeilyinnostuksen vuoksi täynnä.

Retkeily on Revon mielestä parasta porukalla, mutta aikataulujen sovittaminen on joskus hankalaa. Porukassa hän on tehnyt parhaat retkensä. Yksi niistä tapahtui muutama vuosi sitten, kun kaveriporukka kiersi Norjaa isolla pakettiautolla. Mukana oli saunateltta ja maisema vaihtui päivittäin.

Unohtumaton paikka on myös Sotajoki Lapissa.

– Se on museoitu kullankaivajien vanha kauppapaikka. Paikka sijaitsee niin kaukana kaikesta, että ovia ei tarvitse lukita, koska häiriköitä ei liiku, Repo kertoo.

Yksi vaarallisimmista tilanteista Revolle sattui Norjassa, kun lumimyrsky nousi yllättäen.

– Olimme autolla liikkeellä. Lunta tuli niin paljon, ettemme nähneet tietä. Tie kulki lähellä jyrkänteitä, joten emme uskaltaneet enää ajaa. Lopulta aura tuli ja pelasti.

Repo on aktiivinen reserviläinen ja viettänyt viimeksi haastattelua edeltävän viikonlopun Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n leirillä. Hänen kasvava haaveensa on saada yhdistettyä maanpuolustusinto ja retkeily. Rajavartijana se onnistuisi.

– Kunnosta ja selviytymistaidoista se ei jää kiinni, mutta kieliä pitäisi vähän opiskella.

Kommentoi