Kolmekymppinen asuntoauto tuo hymyn – kiireiselle kulkijalle Fiat on väärä valinta

Myös vanhalla pärjää, jos pelimannihenkeä löytyy. Mikään kaunokainen tämä ei ehkä nykymittapuulla ole, mutta hyvän mielen lähettiläs kuitenkin. Mikko Kilkki

Mikko Kilkki

Huoltoasemalla kahvilla käydessä törmäsin ilmoitukseen, jossa myytiin kolmekymppistä asuntoautoa. Tämä on nykypäivän autoliikkeissä sellainen harvinaisuus, että huoltoaseman herkut olivat nanosekunneissa kurkusta alas. Oli lähdettävä tutustumaan autoon. Uutta mahdollisuutta koeajolle ei välttämättä tulisi – ei ainakaan autoliikkeen kautta.

Fiat Ducato on asuntoautona yleinen näky. On ollut jo hyvän tovin. Mutta kun vuosimalli on 1989, niitä saakin jo etsiä. Ikä mahdollistaisi jopa museorekisteröinnin. Lisäksi auto on kaksilitraisella bensakoneella, siinä missä nykyiset pakettiautot ja asuntoautot ovat lähinnä dieselkoneella. Ja vielä lisäksi, tämä auto on ikäisekseen vähän ajettu, vain 124 000 kilometriä.

Auto on manuaaliaskilla, ja vaihdekeppi löytyy ratin oikealta puolelta. Käsijarru löytyy vasemmalta puolelta. Vaihteisto on normaalilla henkilöautokaaviolla, mutta sen paikka kieltämättä nykyautoon tottunutta hämmentää. Virtalukko löytyy ratin vasemmalta puolelta, vastaavaa on nähty esimerkiksi Lada Nivassa, joka on venäläisten kansallismaasturi.

Sisään joutuu kömpimään matkustamon sivuovesta, sillä etuovien avain on kadonnut elämän varrella. Keskuslukitusta ei ole eikä tule. Sitten vain koeajolle. Kone lähtee nätisti käyntiin jopa talvella. Käsiryyppy on kuitenkin syytä muistaa. Mukavaa on auton nopea lämpeäminen. Vaihteet löytyy pesään, kun vaihteistoon tottuu.

Taajamassa tämä auto on leppoisa ajettava. Moottoritiellä laki sallisi ajaa asuntoautolla 100 kilometriä tunnissa, mutta tälle autovanhukselle sopiva marssivauhti on 80 kilometriä tunnissa. Se tietenkin hidastaa matkantekoa, oli kesä tai talvi, ja tuo pohjoisen lomamatkoille ajoaikaa lisää tunnin tai pari. Nykyautoilla matkanteko olisi totta kai joutuisampaa.

Nykyaikaiset asuntoautot ovat henkilöautomaisempia ja mukavampia ajaa. Niihin saa vakiona esimerkiksi peruuttelua helpottavia kameroita, jonka tähän joutuisi hankkimaan erikseen. Mitään luksusta tässä ei ole, mutta ei tarvitsekaan. Kokonaisuuden takia tämä sopii lähinnä leppoisaan harrasteluun vanhojen autojen harrastajalle. Tällä voisi lähteä ajelemaan silloin, kun mihinkään ei ole kiire. Itselläni oli hymy korvissa koeajon päätteeksi!

Yksityisillä tämän korimallin asuntoautoja saattaa vielä nähdä, mutta katoavaa luonnonvaraa nekin ovat. Myös Peugeot oli näihin aikoihin kimpassa Fiatin kanssa tekemässä autoja, ja rinnakkaismalli oli Peugeot J5. Ovathan nykyaikaiset asuntoautot kaikin puolin ihan eri kapineita kuin tämä.

Harrastusmielessä tämmöisen hankkiminen on kuitenkin helppoa, koska hintalapussa komeilee enää 5 880 euroa. Kalleimmat kilometrit on rullattu pois jo vuosikymmeniä sitten.

Kommentoi