Pellavakangas muuttuu Tuula Liesojan käsissä kukiksi, pupuiksi ja enkeleiksi

Tuula Liesoja kertoo, ettei hän aina tiedä esimerkiksi kranssia aloittaessaan, millainen on lopputulos. ”Uskon, että tekemistäni ohjaa tunne tai tarve johonkin kauniiseen.” Outi Elomaa

Outi Elomaa

Kun ajan Tuula Liesojan kotikadulle Kuokkalassa, en voi erehtyä talosta, kun etsin innokkaan käsityöharrastajan kotia. Jo ulkona on taidokkaita punostöitä ja sisään toivottavat tervetulleeksi erilaiset kranssit.

– Äitini oli ahkera käsityön tekijä. Hän opetti minua neulomaan ja ompelemaan, kun olin pieni. Käsityöt ovat olleet aina osa elämääni ja olen opiskellutkin alaa. Kävin artesaanikoulun nuorena, ja käsitöistä piti tulla ammatti, sillä halusin tekstiilisuunnittelijaksi. Suunnitelmat muuttuivat, kun pääsin kesätöihin vanhainkotiin työnhoitoapulaiseksi ja päätin sen jälkeen opiskella terveydenhuoltoalalle. Tyttärieni ollessa pieniä ompelin heille kaikki vaatteet ja neuloin ja kudoin myös ahkerasti, Tuula Liesoja kertoo.

Viimeiset kymmenen vuotta hänen suosikkimateriaalinsa on ollut pellava. Hänen mummunsa kasvatti pellavaa ja kutoi muun muassa pellavaliinoja. Tuula sanookin, että pellavasta saattaa olla ihmisillä yksipuolinen kuva eli sitä pidetään karheana materiaalina. Pellava voi olla myös pehmeää ja ohutta.

– Ostan kirpparilta kankaita, pääasiassa pellavavaatteita ja liinoja, sekä kaikkea, mikä on niin sanotusti oman näköistä. Välttämättä en sillä hetkellä edes tiedä, mitä niistä teen.

Viime vuosina syntynyt innostus käsitöihin alkoi pellavatyynystä, johon Liesoja kirjaili kodin koordinaatit. Lopusta kankaasta hän teki pieniä pupuja.

– Tuolloin aloin miettiä, miksi ostan kankaita kaupasta. Näiden ajatusten myötä minulle tuli ajatus kierrätyskankaista. Ekologisuus ja kierrätys ovat olleet minulle aina tärkeitä asioita. Kankaiden ostaminen kaupasta töihini on nykyään ajatuksena vaikea.

Tuulan kaappeihin on kertynyt paljon askartelutarvikkeita. Suurin osa niistä on luonnosta kerättyjä ja kirppareilta ostettuja. Outi Elomaa

Tuula Liesojan käsitöissä yhdistyy runsaus, mutta toisaalta ne ovat myös yksinkertaisia. Hän käyttää paljon luonnonmateriaaleja, ja metsälenkiltä tullessa voi olla mukana nippu erilaisia keppejä, risuja, ja taskussa käpyjä.

– Kerään pudonneita risuja tai jos näen kaadetun puun, otan siitä oksia. Mäntymetsästä otan maasta kelottuneita oksia. Värimaailmani on töissäni rajallinen. Luonnon värit rauhoittavat, ja niistä löytyy hyvä tasapaino, Tuula Liesoja kertoo.

Käsitöiden merkitys on noussut hänelle yhä tärkeämmäksi sairastumisen jälkeen.

– Puhunkin käsityöterapiasta. Olen ollut sairauslomalla vaikean masennuksen takia, josta toipuminen on ollut vaikeaa. Sosiaalisten tilanteiden kuormittavuuden sieto ei ole vielä palautunut. Käytännössä olen kuntoutustuella eli osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeellä. Käsitöitä tehdessä voin kehitellä, suunnitella, yhdistellä, kuvitella asioita ja miettiä uusia ratkaisuja. Voin toteuttaa asioita, joista tulee hyvää mieltä ja iloa.

Tuula rakastaa harmonisia värejä, sillä ne rauhoittavat ja niistä löytyy hyvä tasapaino. Värimaailma näkyy myös hänen neulomissaan sukissa ja lapasissa. Outi Elomaa

Tekeminen vaatii riittävän levännyttä mieltä, eli jos Tuulan voimavarat eivät ole riittävät, tekeminen ei suju.

– Parhaimmillaan en huomaa ajan kulua, kun keskittyminen kohdistuu tekemiseen. Tuolloin olen kiinni hetkessä. Koen, että tehdessäni tapahtuu myös oppimista. Minulle on tärkeää, että työni lopputulos on kaunis ja oman näköiseni. Jos lopputulos ei miellytä, voin purkaa koko työn ja aloittaa alusta.

Tuula Liesojan työhuoneessa on useita kaappeja ”täynnä” askartelumate­riaaleja hyvässä järjestyksessä. Suurimman osan hän on kerännyt luonnosta tai ottanut muuten talteen.

Esimerkiksi kranssissa olevan polkupyörän hän pyöräyttää kasaan rautalangasta ja napeista. Ruusut hän tekee kovetetusta pellavakankaasta, ja monen muunkin koristeen alkuperä hämmästyttää.

Kommentoi