Yksi ystävä koputti seinän läpi hyvää yötä ja toisen kanssa oli yhteinen kastevesi

Kirsti Peltola eli Kiki (vas.) ja Pirjo Huttunen eli Piijo olivat 50-luvun lopulla muodikkaita nuoria velvetone-takeissaan. Kirsti Peltolan kotialbumi

Outi Elomaa

Pirjo Huttusen (o.s. Mänttäri) eli Piijon ja Kirsti Peltolan eli Kikin ystävyys on säilynyt yli 70 vuotta. He asuivat lapsuutensa ja nuoruutensa Jyväskylässä Valmet Oy:n Tourulan tehtaan asuntoalueella, jota siellä asuneet kutsuvat Kolhoosiksi.

Viidessä kerrostalossa asui 1950–1970-luvuilla paljon lapsiperheitä ja ystävyyssuhteet syntyivät siellä helposti.

– Minulla oli paljon ystäviä Kolhoosissa. Läheisimmät olivat Kikin lisäksi Aira Pappinen ja Lisa Hägg. Olemme syntyneet Airan kanssa samana vuonna ja meidät kastettiin samalla kastevedellä. Lisa asui samassa rapussa, mutta vuotta myöhemmin syntynyt Kiki oli se, jonka kanssa leikin eniten. Peltolalle teimme usein pöydän ympärille vilteistä tavallaan oman huoneen. Kiki kävi hakemassa meille keittiöstä syömistä, lenkkimakkaraa ja suolakurkkuja. Ne olivat meidän mielestä herkkuja, Piijo Huttunen muistelee.

Hänen nimestään lähti Mänttärin perheessä r-kirjain pois, kun pikkuveljet eivät osanneet sitä sanoa. Sen jälkeen Pirjo on ollut kaikille Piijo, myös työelämässä.

Isännöitsijä Valdemar Puukolta Piijo, Kiki ja Hilkka Helkala saivat Peltolan naapurirappukäytävän alakerrasta käyttöönsä pienen kopperon, jossa tytöt kokoontuivat.

– Paikan nimi oli Pikihi meidän nimien mukaan. Se oli meidän salakoppi ja saimme sen lukkoon, että muut eivät päässeet sinne. Kirjoitimme siellä esimerkiksi päiväkirjoja, Kiki Peltola muistelee.

On iloja tai murheita, soitan ensimmäisenä Piijolle, ja hän tekee samalla tavalla.

Kirsti Peltola

Piijo jatkaa, että päiväkirjojen nimi oli heillä jokaisella Varsa.

– Nimi ei liittynyt mitenkään hevosiin, se vaan kuulosti hienolle, Piijo sanoo.

Kiki Peltola kertoo, että hänellä on toinenkin lapsuudenystävä, jonka kanssa hän pitää tiiviisti yhteyttä.

–  Eeva Uljaan eli Tutun kanssa asuimme seinä seinää vasten. Illalla koputimme seinään hyvää yötä, Kiki muistelee.

Kirsti Peltola asuu Espanjassa ja pitää tiiviisti yhteyttä lapsuudenystäväänsä. Kirsti Peltolan kotialbumi

On ihanaa, että elämässä on ihminen, joka on tuntenut minut aina.

Piijo Huttunen

Asuntoalue oli aidattu ja se teki alueesta hyvin turvallisen. Tärkeintä oli kuitenkin se, että asukkaat tunsivat toisensa, niin aikuiset kuin lapset. Kiki Peltola sanookin, että oli missä tahansa Kolhoosin nurkalla, aina näki tutut kasvot.

Asunnot olivat pieniä, joten lapset leikkivät kesällä ja talvella paljon ulkona. Kiki muistelee, että kesällä tytöt leikkivät nukeilla talojen takana olevilla nurmikoilla vilttien päällä.

– Sodan jälkeinen aika oli taloudellisesti perheille vaikeaa, mutta eihän me lapset sitä ymmärretty. Kaikilla perheillä oli samanlaista ja niukkuus oli arkea kaikille, Peltola kuvailee.

Nuoruudessaan Piijo ja Kiki kävivät tansseissa muun muassa Koivurannassa ja Ainolassa.

– Muistan, että meillä oli kerran tansseihin mennessä samanlaiset oranssit kengät, pepitaruudulliset housut ja velvetone-takit. Minusta oli kiva, että meillä oli samanlaiset vaatteet. Koivurannassa oli kerran esiintymässä Tamara Lund ja Rami Sarmasto, joka kuoli auto-onnettomuudessa. Se järkytti meitä nuoria kovasti, Piijo Huttunen muistelee.

Kiki Peltola lähti vuonna 1967 Jyväskylän kauppaopiston kautta kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun Tukholmaan vanhainkotiin. Hänen piti olla siellä kolme kuukautta, mutta hän oli lopulta Ruotsissa töissä 16 vuotta tavattuaan aviomiehensä, espanjalaisen Modeston.

He työskentelivät ravintolassa siihen asti, kunnes muuttivat Espanjan Malagaan. Siellä Kiki työskenteli matkatoimistossa sekä kiinteistövälitystoimistossa eläkeikään asti.

Viimeksi Kiki ja Piijo tapasivat kasvokkain vuonna 2015 Tukholmassa.

He pitävät kuitenkin yhteyttä toisiinsa lähes joka päivä.

– Meillä ei ole koskaan vaikeuksia siinä, mistä puhutaan. Joskus saatamme lörpötellä Spypessä melkein kaksi tuntia, Kiki kertoo nauraen.

Koska Kiki Peltolalla ei ole siskoa, hän sanoo, että Piijo on ollut hänelle kuin sisko.

– On ihanaa, että elämässä on ihminen, joka on tuntenut minut aina. Muutimme muutama vuosi sitten Hankasalmelta Säynätsaloon. Olen saanut täältä uuden ystävän. Hänestä on tullut aikuisiän ystävä, ja sekin on tosi kiva ja tärkeä asia, Piijo Huttunen sanoo.

Pirjo Huttunen on onnellinen, että hänellä on elämässään ystäviä, jotka ovat tunteneet hänet aina. Jarkko Mänttäri

Piijon veli Jarkko Mänttäri julkaisi vuonna 2016 kirjan Kolhoosin kakarat. Kirjaan Mänttäri kokosi Kolhoosissa asuneiden muistoja.

Vuodesta 2016 Jyväskylän keskustan Mummin pullapuodissa on ollut varattuna kabinetti kakaroille joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina.

Ennen korona-aikaa tapaamisissa saattoi olla yli 20 osallistujaa, mutta tapaamiset ovat jatkuneet pienelläkin porukalla. Lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteita ylläpidetään tällä tavalla.

Etusivulla nyt