Baarin ovelta opettajaksi – pitkän linjan portsari paljastaa tärkeimmät työkalunsa

Kun Janne Maunonen sai ADD-diagnoosin, opiskelusta tuli helpompaa. Riina Sydänmaanlakka

Riina Sydänmaanlakka

Janne Maunonen, 41, on tullut Jyväskylän baarikansalle tutuksi vuosien varrella muun muassa Londonin, Blazen, Kierteen, Katseen, Resiinan ja Ale Pupin ovilta. Nykyään hän työskentelee Café Europassa. Tai työskentelisi, jos baari olisi yöhön asti auki.

Surkkarille Maunonen ilmiannettiin kaupungin iloisimpana portsarina.

– No ainakaan se työ ei stressaa minua yhtään, Maunonen sanoo ja nauraa, ihan iloisesti.

Kokeneen portsarin mukaan järjestyksenvalvojalta vaaditaan hyvää ihmistenlukutaitoa. Liian kovan päihtymystilan merkit hän lukee helposti jo kaukaa lähestyvän henkilön liikkeistä ja katseesta sekä aistii herkästi, miten kenellekin kannattaa puhua.

Sinänsä humalaisten, useimmiten hyväntuulisten ihmisten kanssa juttelu on Maunosen mielestä mukavaa. Itse hän oli humalassa viimeksi joulukuun neljäs päivä vuonna 1999. Silloin oli pikkujoulut, eikä tapahtunut mitään erityistä.

– On kiva jutustella ihmisille ja pitää yllä hyvää fiilistä koko illan. Se on kiinnostanut mua ovihommissa aina.

Maunonen kertoo, että hänen ykköstyökalunsa ovat hyvät hermot.

– En ole montakaan kertaa hermostunut näiden 17,5 vuoden aikana. Toisaalta en myöskään ala väitellä kovin pitkään. Jos olen todennut, että joku on liian päissään tai käyttäytyy sopimattomasti, hän poistuu. Mutta sellainen peruslänkytys ei mene mun ihon alle millään, vaikka länkyttäjä menisikin henkilökohtaisuuksiin. Ei sillä ole minkäänlaista merkitystä.

Erittäin tärkeitä ominaisuuksia ovimiehelle ovat Maunosen mukaan myös supliikkius ja keskustelutaito. Lisäksi pitää olla sopiva määrä itsevarmuutta ja tervettä pelkoa.

– Siinä mielessä pelkoa, että osaa varautua tilanteisiin, jotka voivat mennä rajuiksikin. Mutta pelkäämään ei varsinaisesti pidä ryhtyä, tai tätä työtä ei voi tehdä. Mun kohdalla kamppailuja asiakkaiden kanssa on ollut vain vähän, koska olen pystynyt hoitamaan asiat hyvin pitkälti puhumalla.

Kamppailusta puheen olleen; Maunonen on harrastanut kamppailulajeja pian 30 vuotta. Miehellä on musta vyö taekwondossa, brasilialaisessa jujutsussa sekä defendossa. Hän vetää treenejä BJJ Äänekoskelle, Jyväskylän Fight Clubille sekä Defendo Jyväskylälle.

Lisäksi hän toimii muun muassa lukkopainin kansainvälisenä tuomarina ja Suomen brasilialaisen jujutsun liiton varapuheenjohtajana.

– Kaikkea sitä on tullut puuhattua, Maunonen hymähtää.

Korona-aikana ovimiehelle ei juuri ole ollut töitä. Maunoselle tämä ei ole ollut pelkästään huono asia, sillä töiden vähyys on antanut aikaa keskittyä syksyllä alkaneisiin opintoihin. Ensisijaisena Maunosen tähtäimessä on erityisopettajan pätevyys, mutta yliopiston ovi aukesi ensin luokanopettajapuolelle.

– Olen keski-ikäinen, amiksen käynyt perheenisä, joten tämä oli ”nyt tai ei koskaan” -homma. Päätöksestä meni pari vuotta, että pääsin kouluun.

Mikään itsestäänselvyys akateeminen opiskelu ei Maunoselle ole. Hänellä on lukihäiriö, ja aikuisiällä, vasta pari vuotta sitten hänellä diagnosoitiin myös ADD.

Tutkimuksiin hän hakeutui ADHD:ta sairastavan valmennettavansa suosituksesta.

– Kerroin vaan haaveistani ja opiskelun vaikeudesta ja hän totesi, että pitäisikö Janne käydä testauttamassa itsesi. Kannatti käydä.

Maunosen koulumenestys tai opiskeluinto ei ole koskaan ollut kovin hyvä. Myös keskittyminen on herpaantunut helposti ja ylipäätään asioiden aloittaminen tai toisaalta loppuun vieminen on tuntunut hankalalta.

ADHD-lääkityksen myötä opiskelu on kuitenkin sujunut hyvin.

–  Ajattelin aina, että olen vaan vilkas tai tyhmä, kun en pysynyt koulujutuissa kärryillä. Uskon, että mulla olisi erityisoppilaille paljon annettavaa. Etenkin heille, joilla on vaikeuksia päästä peruskoulua läpi.

Kommentoi