Pekka Hassinen ihastui jo lapsena rantoihin ja kirjoitti rannalle sijoittuvan kirjan

Pekka Hassisen kirja Pakoranta hyväksyttiin kulttuurifilosofisen väitöskirjakäsikirjoituksen liitteeksi. Väitöstilaisuus piti olla jo viime syksynä, ja koronan vuoksi seuraava etappi on tuleva kevät. Outi Elomaa

Outi Elomaa

Jos määritelmä rantojen mies ei olisi negatiivinen ilmaisu, jyväskyläläistä Pekka Hassista voisi kutsua hyvillä mielin sellaiseksi. Hän kertoo olevansa luontouimari, joka viihtyy veden ja maan rajatilassa.

– Uin mielelläni kaislikossa haukia pelkäämättä. Rantaluonto kaikkine elementteineen on minulle tärkeä. Se ei tarkoita rantamaiseman ihailua kaukaa, vaan kouraantuntuvaa ja läheisempää suhtautumista. En tiedä mistä tulee jo lapsuudessa syntynyt mieltymys rantoihin, Pekka Hassinen kertoo.

Ranta on myös pääosassa hänen viime kesänä julkaistussa kirjassaan Pakoranta. Ranta on kirjan päähenkilölle Juhanille pakopaikka. Romaanista muodostuu sivujen myötä trillerimäinen rakkaustarina, mutta myös luontorunoelma.

Ennen Pakorantaa Jyväskylän yliopiston tutkija Pekka Hassinen kirjoitti pienoisromaanin Kopijyvälle.

– Tämän kirjan tekeminen oli pitkä prosessi. Aluksi se oli pelkkä luontokuvaus, lähimysteerien kuvaus. Tein seuraavaksi psykologisen version, ja huomaamattani tuhosin luontonäkökulman. Tein kirjasta vielä kolmannen version. Uudelleen kirjoittaminen on ihan kauheata, mutta myös vapauttavaa. Entisen tekstin poistaminen on kaksijakoinen kokemus. Nurkan takana odottaa vapaus, että sinähän voit kirjoittaa uutta, Hassinen kuvailee.

Kirjoittajana Pekka Hassinen sanoo ennen hioneensa tekstejään hyvin kauan.

– Tein muutama vuosi sitten itselleni säännön, että kirjoittamisen pitää olla rientoa. Olen myös ”multimediaalinen” kirjoittaja. Kun kirjoitin Jyväskylän yliopiston historiikkia Oi kuvatuksia ja mielijuohteita, tein kirjoitustyötä käsin esimerkiksi yliopiston kirjaston kuppilassa, työhuoneessa tietokoneelle kirjoittaen ja sanelemalla, kun kävelin pitkin käytäviä. Nykyään katson tekstistä korjaukset, ja jos ei tule enää muutoksia, siihen ei enää palata. Tai ehkä kahden viikon päästä, Pekka Hassinen sanoo.

Siinä kun Pekka Hassinen tuottaa tekstiä vaikka kävellessä, kirjailijavaimo Pirjo Hassinen kirjoittaa kirjojaan kotona täydellisessä hiljaisuudessa Peltorit korvillaan.

Pirjo Hassinen sai kirjan myötä tehtävän, jota on hoitanut viime vuosikymmenten ajan hänen aviomiehensä. Pekka on lukenut töistä tultuaan vaimonsa päivän aikana kirjoittaman tekstin, ja nyt oli Pirjon vuoro lukea Pekan sivut.

– Meillä on tässä asiassa hyvin ammattimainen suhde, vaikka joskus saattaa tulla ärtymystä toisen kommenteista. Pitää olla tietty etäisyys siihen, mitä on kirjoittanut, ettei loukkaannu palautteesta.

Vuonna 2014 Pekka Hassinen oli umpisuolileikkauksessa suolen puhjettua jo päiviä aiemmin. Leikkaus meni hyvin, mutta toipuminen ei lähtenyt etenemään sillä tavalla kuin olisi pitänyt. Vasta kahden viikon kipuilun jälkeen lääkärit oivalsivat, että oli tapahtunut hoitovirhe. Kirurgi oli jättänyt sulkematta haavaportin, josta ohutsuoli puristui ulos lenkiksi, ja syntyi haavatyrä.

– Tilanne oli hyvin vakava. Kyllä kai se jollain tavalla muutti minua, vaikka aika nopeasti palasin entiseen elämään. Olisi hyvä muistaa vähän kauemmin tuollaisia isoja asioita.

Hassinen jatkaa, että elämänasenteena kuolemaan päin oleminen on hänelle vierasta.

– Isot merkitykset ovat jysäyttäviä, vaikka niitä ei saa kunnolla käyttöön. Olen huomannut, että elämän merkitykset luuraavat pienissä, hetkessä olevissa ja intensiivisissä asioissa. Minulle ei ole ollut ikinä ongelmaa, etten eläisi hetkessä.

Henkilökohtaista

Nettisivuillasi on päivitys, jonka allekirjoitit heinäkuussa Hankasalmen vuokramökillä. Millainen mökkeilijä olet?

Olemme olleet aikaisemmin lähisukulaisten mökeillä, mutta viime kesänä meillä oli viikon ajan vuokramökki Hankasalmelta. Vaimoni Pirjo ei viihdy mökillä kuin enintään viikon. Tykkäisin, että meillä olisi kesämökki. Vaikka emme olisi mökillä pitkään, olisi kiva olla mökillä pistäytyjä. Pistäytymismökki jonkun kanssa kimpassa olisi kiva.

Kirjassasi on avointa vettä ja ranta; miltä tuntuu nähdä talven jäätynyt ranta?

Tiedän, että jäätyneessä rannassa on samanlaisia efektejä kuin avoimessa vedessä. Rannassa on aina tilaa katsella, siellä on avaruutta, ja sitten on vastaavasti lähimaailma. En ole pilkkijä, mutta olisi mielenkiintoista päästä kolkkamatikkaan.

Menetkö mieluummin elokuviin vai teatteriin?

Jos minulla olisi mahdollisuus katsoa teatteria, joka muuttaisi minua, menisin sinne mieluummin kuin elokuviin. Olen nähnyt teatteriesityksiä, joissa näyttelijöiden läsnäolo on hurjaa. Sellaista teatteria on aika vähän tarjolla. Elokuvissa intensiivistä läsnäoloa voi löytää helpommin.

Harrastat valokuvaamista; mitä kuvaat mieluiten?

Tykkään liikkua luonnon ja ihmistekoisen rajapinnoilla. Mieluiten kuvaan kailoja eli veden pinnalla kelluvia kaislarakennelmia. Tykkään sommittelusta, ja jonkun verran olen kuvannut ihmisiäkin.

Kommentoi