Kolumni: Hei hei, vuosi 2020, olit omituinen

Riina Sydänmaanlakka

”Tuskin se on sen kummoisempi tauti perusterveelle”, ”Ei se oikeastaan vaikuta arkeeni”, pohtivat katugallupin haastateltavat maaliskuun alkupuolella. Ei mennyt kauaakaan, kun gallupit siirrettiin toistaiseksi verkkoon ja minut etätöihin. Lähes kaikki muutkin siirtyivät.

Ravintolat sulkivat ovensa, mutta take away- ja kotiinkuljetuspalvelut kasvattivat suosiotaan. Figaro pakkasi pääsiäismenut kasseihin ja tapakset myyntiin marketeihin. Olosuhteet pakottavat luovuuteen, sanoi ravintoloitsija.

Koululainen lähetti toimitukseen piirustuksen koronaviruksesta ja kertoi puhelimessa, että harrastustauko on tuonut aikaa geokätköilylle. Etähaastattelu lapsen kanssa onnistui hyvin – olihan hän jo tottunut käymään koulua Google Meetissä. Samaan aikaan lastensuojelussa oltiin huolissaan siitä, mitä monien kotien seinien sisällä tapahtuu. Ne vähät ilmoitukset, joita tehtiin, olivat muuttuneet vakavammiksi.

Kun kaikki lapset sai taas viedä päiväkotiin, sai nuhanenä uudenlaisen merkityksen. Räkää analysoitiin tiuhaan: onko se keltaista, allergista vai itkuista. Päiväkodinjohtaja oli juuri ennen haastattelua lukenut satua eskarilaisille, jotka pötköttelivät patjoillaan turvavälein. Portilla hän kertasi turvallisuus- ja karanteenisuunnitelmia ja vakuutti, että aikuisen syliin saa tulla, oli tilanne mikä tahansa.

Vapun alla ainejärjestön bileministeri marssi haastatteluun Kirkkopuistoon turhautuneena, sillä hänellä ei ollut bileitä järjestettävänään. ”En tiedä, kumpi olisi sekoittanut päätä enemmän: pysyä täällä eristyksessä vai se, että olisin jäänyt Uudellemaalle jumiin vanhempien luo”, hän puntaroi reissukitara kainalossaan. JYY ohjeisti opiskelijoita virittäytymään vapputunnelmaan istumalla omilla parvekkeilla märkä muovipussi takapuolen alle taiteltuna.

Kun palasin etätöistä takaisin toimitukseen, odotti pöydällä pinttynyt kahvikuppi ja kuivahtanut kynä. Tiskattuani kupin suuntasin kaupungille ihmettelemään, kun Jyväskylän ravintoloissa laskettiin tuoleja, vaikka vielä ei ollut varmaa, montako niitä saa olla ja millaisin rajoituksin ravintolat voi muutaman päivän päästä ehkä avata.

Kun lapset sai taas viedä päiväkotiin, sai nuhanenä uudenlaisen merkityksen.

Satamaan rakennettiin pian terasseja pikavauhtia, sillä ulkona sai olla ja anniskella isommalla porukalla. Nuoret yrittäjänaiset esittelivät uuden Tapahtumaterassin paikkaa toimittajalle samalla kun aurinko haittasi kuvaamista ja kirkasti ajatuksia.

Päihdeongelmaiset joivat Kävelykadulla käsidesiä, vaikka iso osa liikkeistä oli kytkenyt asiakkaille tarkoitetut desit ketjulla telineeseen. Sai niitä hyllystäkin.

Kun Jyväskylän Kesän Puistojuhlien soundcheck jylisi Lounaispuistossa, tuntui se lävistävän koko kropan ja halaavan mennessään lämpimästi. ”Tältähän kesän pitää kuulostaa”, sanoi Kesän toiminnanjohtaja, ja sateenvarjon alta paistoi helpottunut hymy, vaikka paikalla oli vasta kourallinen ihmisiä.

Tuli syksy, ja tapahtumatalo Paviljongin autiolla pihalla törötti toimitusjohtaja kertomassa, että lämmöt laskettiin tänäänkin alas. Illan pimetessä tyhjän rakennuksen seinä valaistiin punaiseksi merkkinä tapahtumateollisuuden ahdingosta.

Jyväskylä Sinfonia päätti soittaa kaiken kahdesti. Vierailevia lisäsoittajia ei voinut ottaa, sillä he olisivat todennäköisesti turvavälejä noudattaessaan tippuneet jo lavalta, perusteli hallintopäällikkö.

Tanssisali Lutakon lavan eteen kannettiin pöytiä, koska kaikilla pitää olla istumapaikat, ja bändien fanituotevalikoimiin ilmestyi kasvomaskeja. Kunnes kaikki taas peruttiin.

Jyväskylän uusi julkkis ja neuvonantaja, sittemmin vuoden keskisuomalaiseksi äänestetty vastuulääkäri Ilkka Käsmä kertoi puhelinhaastattelussa, että kaupungin satojen karanteenitodistusten allekirjoittaminen käy jo mekaanisesta työstä. Hän vakuutti, että kaikki vielä järjestyy.

Ajelin toimitukseen Vaajakosken perukoille rakentuvasta tislaamosta, jossa oli parempia aikoja odotellessa valmistettu käsidesiä ja ajattelin kaiken järjestymistä. Uudehkoja, näyttäviä tiloja oli esitellyt isäntä, jonka matkailutilalla ei ollut asiakkaita. Uskoa tulevaan sen sijaan oli: hääsuma, viihteen kaipuu ja uuden vodkan Aasian-markkinat.

Juttukeikalta saamani käsidesisuihke hajosi näppiksen viereen, ja päätin hinkata sillä myös oman pöytäni puhtaaksi – ihan vaan varmuuden vuoksi.

Hei hei, vuosi 2020, olit omituinen.

Kommentoi