Kristiina Pänkäläinen valmistautui vuosien ajan tietämättään tekemään elokuvaa, ja tänä kesänä haave toteutui. Hän on kirjoittanut fiktiivisiä tekstejä nuoresta lähtien, valokuvannut ahkerasti sekä tehnyt videoeditointeja 19-vuotiaasta lähtien.
31-vuotias Pänkäläinen on kotoisin Jyväskylästä ja hän muutti Tampereelle kymmenen vuotta sitten.
– Kolme vuotta sitten tuli fiilis, että haaveelle tehdä elokuvaa pitää tehdä jotain. Tein päätöksen, että lähden opiskelemaan Tampereen nuorisopalvelujen mediapajaan. Opiskelin siellä puoli vuotta elokuvan tekoa kameran käytön alkeista lähtien, ja pääsin tekemään työryhmän kanssa lyhytelokuvan. Se esitettiin Hämeenlinnassa elokuvafestivaalilla ja palkittiinkin siellä. Siitä tuli kannustava fiilis.
Vuonna 2018 Kristiina Pänkäläinen tapasi elokuvaohjaaja Eeva Voitilan. Hän kertoi mielenkiintoisen tarinan tamperelaisesta siivoojasta, joka salakuljetti tavaroita Neuvosto-Viron ja Suomen välillä 1970-luvulla. Ensimmäiseksi he tekivät naisesta 15 minuuttia kestävän dokumenttielokuvan, mutta Pänkäläinen alkoi miettiä tositarinaa fiktion kautta.
– Tajusin, että tarinasta saisi pitkän fiktioelokuvan. Päähenkilö kuuluu Eevan lähipiiriin ja hän oli myös mukana joillakin salakuljetusreissuilla. Hän näki kuriirin elämää läheltä, joten hän pystyi kertomaan minulle hyvin kokemuksiaan matkoilta.
Kristiina Pänkäläinen kertoo, että Eeva Voitilan kokemusten ansiosta hänen oli käsikirjoittajana helppo luoda Kuriiri-elokuvan käsikirjoitukseen 70-luvun maailmaa.
Päähenkilön, jota näyttelee Johanna Anttila, ura salakuljettajana alkoi siitä, kun häneltä ostettiin Tallinnassa turkis päältä. Suomesta hän myi Viroon eniten turkiksia, farkkuja, koruja ja häämekkoja. Virosta hän toi Suomeen pääasiassa taidetta. Elokuvaan tulee jännitystä muun muassa siitä, että Neuvostoliitosta ei olisi saanut tuoda taidetta Suomeen.
Kuriiria kuvattiin kesällä kolme viikkoa. Elokuvan pituus on noin 70 minuuttia.
– Teimme järkeviä työpäiviä ja meidän piti olla tosi tarkkoja ajankäytön suhteen. Näyttelijät ja tekijät väsyvät pitkän kuvauspäivän aikana eli etenimme maalaisjärki päässä. Jos on hyvä otto, mennään seuraavaan eikä toisteta liian monta kertaa samaa kohtausta. Elokuva-alalla on keskusteltu paljon esimerkiksi ohjaajien työtavoista. Kohtelen muita työtehtävissä sillä tavalla kuin toivon muiden kohtelevan minua, Kristiina Pänkäläinen kuvailee.
Tällä hetkellä elokuva on leikkausvaiheessa, ja ensi-ilta on ensi vuoden alkupuolella.
– Leikkaaminen on tosi kivaa. Siinä saa laittaa kuin palapeliä kasaan.
Koko elokuvan tekeminen on ollut Kristiina Pänkäläisen mukaan antoisaa.
– Vaikeitakin hetkiä on ollut. Rahoituksen olemme saaneet sponsoreilta, sillä ensimmäistä elokuvaansa tekevien on vaikeaa saada rahoitusta. Kun ei ole näyttöä, ei saa rahoitusta. Käytännön tekeminen oli kivaa ja palkitsevaa, kun elokuvaa pääsi vihdoin tekemään. Meillä oli mukava työryhmä ja henkilökemiat osuivat täysin yksiin.
Kristiina Pänkäläinen on ammatiltaan kielenkääntäjä ja hän haluaa työllistää käännöstöillä itsensä tulevaisuudessakin.
– Kääntäjän työ on hyvin monipuolista. Tällä hetkellä käännän esimerkiksi yritysvalmennuksen tekstejä yrityksille sekä yksityishenkilöille tutkielmia ja tieteellisiä tekstejä. Kääntäjän ei tarvitse osata kaikkea vieraan kielen sanastoa, vaan hänelle kehittyy kielen etsimistaito, ja omaksumme nopeasti erilaisia tekstityyppejä, Kristiina kertoo.