Harri Hagforsin autotallista löytyy paljon voimanostokisoista saatuja mitaleita. Outi Elomaa

Harri Hagfors aloitti 14-vuotiaana harrastuksen, joka saa hänet käymään edelleenkin salilla viisi kertaa viikossa

Outi Elomaa

Syy miksi Harri Hagfors alkoi harrastaa voimanostoa oli, että häntä kiusattiin lapsena. Hän kertoo olleensa lyhyt ja tukeva, ja siinä oli muille lapsille aihe kiusaamiseen.

Hagfors asui Jyväskylässä Kiljanderinkadulla ja teki kavereidensa kanssa 14-vuotiaana kerrostalon pommisuojaan oman punttisalin Pink Klubi.

59-vuotias Hagfors on kilpaillut voimanostossa SM-tasolla 40 vuotta. Ensimmäiset kisat oli alle 23-vuotiaiden sarjassa vuonna 1981. Hän on kisannut 70:ssä SM-kisassa, ja niistä hän on saanut noin 60 mitalia, joista 25 on kultaista.

– Toimme kaverini Esa Mönttisen kanssa jenkkipallon Jyväskylään 80-luvun alussa. Otettiin 5 000 markan vekseli, että saatiin tilattua jenkeistä varusteet ja Viitaniemen nurmikolla aloitettiin treenit. Olen pelannut jenkkifutista yli kymmenen kautta.

Harri Hagfors on ollut kolme kertaa YK-joukoissa, Golanilla, Namibiassa ja Makedoniassa. Näissäkin kohteissa hän osallistui voimanostokisoihin muiden maiden rauhanturvaajien kanssa.

Voimanostossa on kolme osiota: kyykky, penkkipunnerrus ja maastaveto. Harri Hagforsin ennätykset ovat varusteita käyttäen kyykyssä 300, penkissä 215 ja maastavedossa 315 kiloa. Tulos on tehty alle 100-kiloisten sarjassa.

Klassisessa voimanostossa, eli jossa sallitaan vain selkä-, ranne- ja polvituet, yhteistuloksen ennätys on 664,5 kiloa. Hagfors teki tuloksen alle 105-kiloisten sarjassa, ja se on vieläkin Suomen ennätys.

– Maastaveto on vahvin lajini. Jokaisessa lajissa on kolme yritystä ja usein taktikoin, miten vedän painoja. Toinen olkapää on leikattu kaksi kertaa, kun kiertäjäkalvo on revennyt, ja viimeksi se repesi vuosi sitten. Penkkitulokseni on nykyään olkapään vuoksi niin huono, että olen 30–40 kiloa jäljessä muista osanottajista.

Hagfors kertoo opetelleensa oikean tekniikan heti alussa ja siksi hänelle ei ole tullut isompia loukkaantumisia.

Vanhemmiten pitäisi olla hänen mielestään viisas treenien suhteen.

– Mitä enemmän on ikää, sitä enemmän pitäisi ajatella, ettet palaudu samalla tavalla. Treeni pitää suhteuttaa omaan palautumiseen, ja enää en voi treenata samalla tavalla kuin nuorena. Treenissä laatu on tärkein ja käyn salilla 4–5 kertaa viikossa.

Harri Hagfors on osallistunut voimanostossa kolmanneksi eniten SM-kisoihin. Autotallista löytyykin monta kiloa mitaleja, myös 16 MM-kisoista ja yhdeksän EM-kisoista saatua.

– Tämän vuoden arvokisat peruttiin, jonka vuoksi oli motivaatio vähän hukassa SM-kisoihin, joista valitaan joukkueet maailmalle. Se näkyi muutama viikko sitten SM-kisoissa, että sarjassani oli enemmän kilpailijoita kuin ennen. Korona on innostanut treenaamaan.

Vaikka Hagfors treenaa kilpailumielessä, hän kannustaa kaikkia tekemään voimaharjoitteita.

– Nykyään puhutaan paljon siitä, kuinka paljon esimerkiksi terveydenhuollossa säästettäisiin rahaa, jos ihmiset liikkuisivat enemmän. Lihaskunto on kaiken perusta. Varsinkin ikäihmisille on tärkeää, että selkä eli tukiranka ”pysyy kasassa”.

60–70-vuotiaana ei kannata Hagforsin mielestä hakea kovia tuloksia, vaan tekee treeniä vaikka käsipainoilla.

– Lihakset pienenevät iän myötä, mutta muutosta voi venyttää pidemmälle, kun pitää lihaskunnon edes jollain tasolla.

Harri Hagfors on itsekin hyvä esimerkki siitä, että hyviä tuloksia syntyy myöhemmälläkin iällä. Hän voitti ensimmäisen maailmanmestaruuden vuonna 2014. Silloin järjestettiin ensimmäistä kertaa veteraaneille klassinen MM-voimanostokisa. Muutama viikko sitten hän sai yhden kultaisen mitalin lisää voitettuaan SM-kisat Ylöjärvellä klassisessa voimanostossa.

Henkilökohtaista

Miten harrastuksesi näkyy arjessa; kannatko pyykinpesukoneen yksin?

Yleensä kyllä. Monesti voisin pyytää kaveria avuksi, mutta ensin pitää lähteä siitä, saanko itse nostettua jonkin painavan esineen.

Millaisia ennakkoluuloja ihmisillä on voimanostoa kohtaan?

Osalla on varmaan se kysymys, että mitä aineita lajin harrastaja käyttää. Varsinkin sellaisille se asia tulee mieleen, jos ei itse pääse koviin tuloksiin. He miettivät, että jotain se toinen käyttää, kun on niin paljon vahvempi. Lajeissa, joissa tulosten erot näkyvät konkreettisesti, mietitään, mitä puuroa toinen syö. Minut tunnetaan jo niin hyvin, ettei minulta kysellä aineista. Tuloskäyräni kertoo vuosikymmenten ajalta, ettei siellä ole tapahtunut mitään suurta hyppäystä. Olen ollut kauan saman oloinen, ja se puhuu sen puolesta, etten käytä aineita.

Kuinka paljon syöt proteiinia päivässä ja missä muodossa?

Harrastukseni ei vaikuta paljoakaan siihen, miten syön. Normaalipainoni on 95 kiloa ja pudotan muutaman kilon kisaan. Minun painolleni suositellaan proteiinia vähän yli 200 grammaa päivässä. Syön suunnilleen sen verran enimmäkseen kanaa ja rahkaa.

Mikä urheilulaji voisi olla sinulle toinen vaihtoehto?

Amerikkalainen jalkapallo. Tekisi mieli vieläkin mennä pelaamaan. Minulla on jo sen verran ikää ja se on niin riskialtis laji, että en voi vaarantaa omaa lajiani.

Etusivulla nyt