Korona-ajan rajoitukset eivät huonontaneet ikäihmisten elämänlaatua niin paljoa kuin pelättiin

Gerontologian professori Taina Rantanen ehdottaa, että ikävuosia 65–80 voisi kutsua myöhäiskeski-iäksi. Riina Sydänmaanlakka

Riina Sydänmaanlakka

Kevään suositukset yli 70-vuotiaiden vetäytymisestä karanteeniin eivät huonontaneet merkittävästi ikäihmisten elämänlaatua – ainakaan, jos Jyväskylän yliopiston AGNES-hankkeen tutkimuksen tuloksia on uskominen.

Tutkimukseen osallistui yli 800 iältään 77–87-vuotiasta ihmistä.

– Elinpiiri pieneni toki paljon, sillä esimerkiksi suurin osa harrastustoiminnasta loppui. Tähän liittyi myös riskejä aktiivisen toimintakyvyn kannalta. Samalla ihmiset kuitenkin lisäsivät vapaa-ajan liikuntaa ja ulkoilua, gerontologian professori Taina Rantanen Jyväskylän yliopistosta summaa.

Paljon pelättyä yksinäisyyden lisääntymistä tutkimuksessa ei juuri havaittu verrattuna tilanteeseen kaksi vuotta aikaisemmin. Esimerkiksi koronakevään aikana 87-vuotiaista miehistä 88 prosenttia ja naisista 80 prosenttia ei kokenut yksinäisyyttä. Vastaavat luvut kaksi vuotta aiemmin olivat 90 prosenttia ja 92 prosenttia.

Rantanen kertoo itsekin yllättyneensä siitä, ettei eristäytyminen heikentänyt ikäihmisten elämänlaatua niin merkittävästi kuin pelättiin.

– Ehkä tässä vaikuttaa se, että iäkkäämmillä ihmisillä on takanaan paljon koettua elämää, mikä voi auttaa laittamaan asioille mittasuhteet. Samalla pitää muistaa, että puhutaan keskiarvosta: porukassa on ihmisiä, joiden elämänlaatu huononi.

Samalla pitää muistaa, että puhutaan keskiarvosta: porukassa on ihmisiä, joiden elämänlaatu huononi.

Tutkimuksessa nousi esiin myös se, että monet olivat varsin ärtyneitä kevään viestinnästä: ”vanhuksista” puhuttiin ikään kuin holhottavana joukkona, jota edusti kuvissa usein ryppyinen käsi rollaattorin kahvassa. Rantanen toteaa, että tämä mielikuva on useimmiten hyvin kaukana nykyajan yli 70-vuotiaista.

– Uutisoinnille tyypillistä on, että nostetaan esiin yksittäisiä ihmisiä, joilla menee hirveän huonosti. Toki me kaikki tiedämme, että näitäkin tapauksia on olemassa.

Rantanen toteaa, että käsitykset vanhuudesta laahaavat muutenkin jäljessä. Tämä taas voi vaikuttaa ihmisten käsityksiin omasta itsestä.

– Ihmiset rupeavat vähän niin kuin itsekin syrjimään itseään. Monet miettivät, että pitääkö muuttua toisenlaiseksi, kun täyttää 65. Pitääkö laittaa Reino-tossut jalkaan?

Myös tutkimus todistaa muutoksen. Vanhuus on muuttunut – tai oikeastaan siirtynyt – samalla kun toimintakykyä on tullut lisää. Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan 70–85-vuotiaiden toimintakyky on nykyään merkittävästi parempi kuin 90-luvulla. Mutta kuka sitten on vanha?

– Sanoisin, että vanhuus alkaa noin kymmenen vuotta ennen kuolemaa. 65 ikävuoden ja vanhuuden välissä on 10–15 vuotta, joka ei ole vanhuutta, emmekä oikein tiedä, mikä sen nimi on. Ehdotan, että tätä ajanjaksoa voisi kutsua myöhäiskeski-iäksi.

Vielä lisäksi

Miten asut?

Aviomiehen kanssa Luhangassa, Klemettilän vanhassa koulussa.

Millaiset isovanhemmat sinulla oli?

Olen tavannut vain isäni äidin. Muut olivat jo kuolleet ennen kuin synnyin. Mummo opetti sukan kutomista ja asui pienessä mökissä.

Millainen vanhus haluaisit olla?

Avarakatseinen ja kriittinen. Toivon, että saisin mahdollisimman pitkälle harrastaa tärkeänä pitämiäni asioita, kuten kukkien kasvatusta, uimista ja sauvakävelyä. Lisäksi lempiasioihini kuuluu stand up -keikoilla käyminen ja heavy metal.

Suosikkikoomikko ja paras heavy metal -yhtye?

Tällä hetkellä suosikkikoomikko on tamperelainen Iso A, häneen samaistun. Musiikkipuolelta vanha heavy on sydäntäni lähellä. Kun järjestän bileet, niin aina soitetaan Paranoid. Se on niin mautonta, että se on pakko tehdä.

Keskustelu