Karaoken supermummo – Evi Salmelin uskoo, että karaoke on estänyt monta itsemurhaa

Evi Salmelin on mukana Karaokeilmiö-työnimellä tekeillä olevassa dokumenttielokuvassa. Eda Kabacaoglu Paakkanen

Riina Sydänmaanlakka

Jyväskyläläinen karaokejuontaja Eeva-RiittaEvi” Salmelin, 60, pitää karaokea siunauksena suomalaisten itsetunnolle. Nainen tietää, mistä puhuu, sillä hänellä on takanaan 25 vuotta ja noin 5 500 keikkaa karaoken parissa.

– Ihan lukematon määrä ihmisiä on kertonut minulle, että he olisivat tehneet varmaan itsemurhan, jos he eivät olisi löytäneet karaokea. Että sosiaalinen elämä on ollut niin huonoa. Kun käy laulamassa, joku tulee varmasti kohta juttelemaan ja pian pääsee osaksi yhteisöä.

Karaoke on tuonut tullessaan myös baariterapeutin roolin: karaokejuontajana Salmelin on kuunnellut satojen ihmisten ilot ja varsinkin surut.

– Kun tiedän, miten paljon ihmisillä on surua ja murhetta, on ihan mahtavaa auttaa musiikin kautta. Olen sellainen persoona, että ainakin haluan kuunnella, jos en voi muuten olla avuksi. Jos minulla olisi ollut varaa opiskella, olisin varmaan psykologi.

Salmelin on mukana ensi vuoden lopulla ensi-iltansa saavassa Einari Paakkasen ohjaamassa Karaokeilmiö-dokumenttielokuvassa.

– Olen yksi dokumentissa seurattavista henkilöistä. Uskoisin, että minut valittiin juurikin tämän pitkän urani takia. Tiedän karaoken arvon ihmisille. Jos joku rakastaa karaokea, niin minä!

Minä en jaksa mitään Me too -kampanjaa järjestää, pidän kyllä ukot ruodussa.

Salmelin kertoo jakavansa karaokejuontajana ihmisten ilot ja surut. Eda Kabacaoglu Paakkanen

Kun Salmelin jäi koukkuun karaokeen, elettiin 90-luvun alkua. Valmiin taustan kanssa laulaminen yleisön edessä, karaokevideoiden avustuksella oli uusi ilmiö Jyväskylässä ja koko Suomessa, ja kansa jonotti vuoroaan farkunvyötäröt korkealla.

– Yleinen käsitys oli, että karaoke on vain hetken huuma. Eipäs ollutkaan, suomalaiset innostuivat, ja se on edelleen todella suosittua.

Salmelin ajeli autollaan kapakasta toiseen ja kuunteli, kun amatöörilaulajat toteuttivat itseään mikrofoniin. Hän ei koskaan ajatellut laulavansa itse.

– Kerran tuttu karaokejuontaja kuulutti minut lavalle, ihan kysymättä. Laulu oli Nousevan auringon talo, ja se versio meni tosi korkealta. Kuulosti ihan kuin sikaa olisi teurastettu. Se oli ihan hirveän karsean kuuloista! Mutta jäin koukkuun, ei voinut mitään.

Salmelin alkoi juontajaystävänsä kuskiksi, jotta ystävä saisi nukkua pitkät ajomatkat. Hän roudasi, auttoi laitteiden kanssa ja lauloi. Sitten hänet pyydettiin tuuraamaan sairastunutta karaokejuontajaa.

– Jouduin ihan vahingossa tälle niin sanotulle uralleni.

Karaokebaarien ja eri puolilla Suomea järjestettävien kilpailuiden lisäksi Salmelin on käynyt pitämässä karaokea vapaaehtoisena muun muassa vanhusten palvelutaloissa ja kehitysvammaisten asumisyksiköissä.

– Se on ollut todella antoisaa, olen saanut ilahduttaa ihmisiä.

Vaikka monet laulavat karaokea ainoastaan humalassa, Salmelin on sitä mieltä, että karaoke on myös auttanut monia vähentämään alkoholinkäyttöä. Ja nykyäänhän sitä lauletaan muun muassa kirjastoissa, ihan selvin päin.

– Totta kai monilla on niin, että he uskaltavat laulaa vasta muutaman paukun jälkeen. Mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat laulaneet ensimmäisen laulunsa varmaan kolmen promillen humalassa, jääneet koukkuun karaokeen ja vähentäneet juomistaan. Laulaminen on pelastanut monet viinan kirosta: ei se onnistu kovassa humalassa.

Humalaisiin juttuihin Salmelin kertoo tottuneensa. Samoin humalaisten miesten huonoon käytökseen.

– Vaikka olen tämän ikäinen, kyllä sitä kaikenlaista edelleen kuulee ja pepullekin yritetään taputella. Minä en jaksa mitään Me too -kampanjaa järjestää, pidän kyllä ukot ruodussa. Olen sen verran ronski, että jos joku sanoo jotakin hävyttömästi, sanon hävyttömämmin takaisin. Siinä menee huutelijalta kyllä jauhot suuhun.

Kun on tehnyt pitkään työtä yöelämässä, unirytmi ei niin vain palaudu. Salmelin kertoo valvoneensa edellisenä yönä viiteen ja nukkuneensa puolille päivin, vaikka oli ihan vaan kotona. Kotona hän on ollut paljon muutenkin, sillä korona on vienyt suurimman osan juontokeikoista.

– Tein 13 vuotta putkeen kuutisen karaokekeikkaa viikossa, ja siinä kääntyi rytmi. Mutta ei se haittaa, olen muutenkin yökyöpeli. Päivällä ehtii sitten olla hyvin lastenlasten kanssa. Olen neljän lapsen mummo, henkeen ja vereen.

– Sama se oli omien lapsien kanssa: päivät vietin heidän kanssaan ja yöksi menin sitten töihin.

Keskustelu

Etusivulla nyt