Jarkko Ahola konsertoi perjantaina 6.11. Jyväskylän Paviljongissa. Konsertti on osa Vain kotka lentää aurinkoon -kiertuetta.
– Soitamme musiikkia mun omasta materiaalista ikivihreisiin ja suomalaisiin iskelmiin. Laajalla skaalalla kaikkea, niin kuin mun keikoilla yleensäkin, Ahola kertoo.
Laaja skaala onkin kuvaava määritelmä Aholan musiikillisen mielenkiinnon kohteille, vaikka alun perin Teräsbetoni-yhtyeestä tunnetuksi tullut laulaja mielletäänkin kovaa ja korkealta laulavaksi rokkariksi.
– Mielikuva johtuu ehkä myös tästä pitkästä, yhä harvenevasta tukasta, Ahola toteaa nauraen.
– Vaikka ajatellaan, että toi laulaa korkealta ja kovaa, on ihan mukava laulaa välillä jotain ihan vastakkaista. Vaikka ikivihreitä iskelmiä, joissa on polveilevampia ja monimutkaisempia melodioita. En toki kiistä, etteikö leipälajini olisi rock-musiikin puolelta ja voimallisemmasta ilmaisusta, mutta kiva on tehdä muutakin.
Ahola on helpottunut siitä, että konserttikiertue pystytään näillä näkymin toteuttamaan kokonaisuudessaan, vaikka suunnitelmia onkin pitänyt muuttaa ja yleisömäärää rajata huomattavasti. Osa konserteista siirrettiin odottamaan tulevaisuutta, mutta toisaalta mukaan saatiin uusia konserttipaikkakuntia ensi vuodelle.
Mielikuva johtuu ehkä myös tästä pitkästä, yhä harvenevasta tukasta.
– Onkohan mulla ollut kymmentäkään keikkaa tänä vuonna. Kiertueella on tietysti taloudellinen merkitys, mutta ennen kaikkea mulle on tärkeää ihan vaan päästä esittämään musiikkia ihmisille. Ei muusikoksi tulla siksi, että voisi ostaa omakotitalon ja Volvon, toteuttaa perus suomalaisen unelman.
Ennen toissa viikolla startannutta konserttikiertuetta laulajaa työllisti Ylen Elämäni biisi -ohjelma.
Ahola kertoo, että koko ensimmäinen tuotantokausi tehtiin viime vuonna viikon aikana kahden jakson päivätahtia. Tällä kaudella sarjaa on tehty suorina lähetyksinä. Tämä on tuonut laulajalle omat haasteensa ja ollut toisaalta myös antoisaa.
– Jokaiseen lähetykseen piti omaksua uudet biisit, ja ohjelmalla on katsojia todella paljon. Suoriin lähetyksiin liittyy suuri vastuu, jännitys, ahdistus ja mitä kaikkea se nyt tuokaan mukanaan, Ahola naurahtaa.
– Mutta upeaahan se on, kun on mahtava bändi taustalla, tosi monta soittajaa ja kaikki ihan superammattilaisia. Oma rima nousee samalla. Sen porukan eteen ei voi mennä treenaamaan, pitää osata jo.