Kolumni: Kinkomaan suoran tuolta puolen

Riina Sydänmaanlakka

Kirjoittaja on Suur-Jyväskylän Lehden toimittaja

Asun Säynätsalon Lehtisaaressa. Usein, kun mainitsen asuinpaikkani uudelle tuttavuudelle, keskusteluun nousee – ei kauniit Päijänne-maisemat, upea luonto tai idyllinen asuinalue – vaan ”Kinkomaan suora”. Siinä kun pitää ajaa 40 tai 50 kilometrin tuntinopeutta kilometritolkulla.

Samassa ajassa, kun kaupungista ajaa Säykkiin, ehtii jo vaikka Uuraisille tai Lievestuoreelle asti, vaikka Säynätsalo on osa Jyväskylää, taivastelevat tuttavani, huokailevat ja puistelevat päätään hidastetusti.

Useampi tuttavani on ihan tosissaan sanonut, että Säynätsalon saaret ovat todella kaunista aluetta, mutta he eivät voisi kuvitellakaan asuvansa Säykissä, koska suora. On niin hidasta ja vaikeaa.

Ystäväni mies totesi nopeusrajoitusta noudattaessaan, että seuraavaksi pitää varmaan peruuttaa.

Mutta miksi edes tulee niin kamalan kiireinen olo, kun on suoraa ja näkee esteettä eteensä?

Ei, en halua Lievestuoreelle enkä varsinkaan Uuraisille! En haluaisi muuttaa myöskään Kouvolaan tai Kiteelle, jos niihin jostain syystä nyt pääsisi yhtä nopeasti kuin Säynätsaloon, joka on osa Jyväskylää.

Tiedoksi: aamuisin, etenkään hämärän aikaan, kaasua ei tee mieli painaa yhtään enempää, vaikka päiväkotilaiset ja koululaiset jopa liikuttavan tunnollisesti odottelevat vuoroaan suojatien molemmin puolin katsoen ensin vasemmalle ja oikealle, ja sitten vielä vasemmalle.

Myönnän: hiljaisena kesäyönä tekisi mieli ajaa kovempaa, mutta kestän sen yleensä kuin nainen. Apua saan esimerkiksi hyvän musiikin kuuntelemisesta. Jotkut sen sijaan yrittävät selviytyä suorasta ajamalla aivan perässä kiinni. Kestän senkin useimmiten kuin nainen.

Myönnän myös sen, että bussimatka Säykkiin on hidas. Pikkulapsiperheen jäsenenä osaan kuitenkin ottaa sen omana aikana. Bussissa ehtii hyvin vaikka lukea aamun uutiset. Vaihtoehtoisesti kaivan tyynyn esiin laukusta, pehmustan sillä bussin ikkunan ja suljen silmäni vielä 40 minuutiksi. Mietin mukavia asioita ja huomaan liian pian, että avonaisesta ovesta tunkee kaupungin koleaa syysilmaa merkiksi torkkuajan päättymisestä.

Taas kerran joku taivasteli työpaikkaruokalassa hidasta suoraa. Sisuunnuin ja katsoin asioikseni töihin ajaessani kellosta, kauanko suoralla menee elämää hukkaan useampana päivänä viikossa. Säynätsalon tienhaarasta (siitä mistä Kinkomaantie alkaa) Keljonkankaan tienhaaraan ajaa noin kahdeksan minuuttia. Kinkomaan alue häviää näkyvistä muutamassa minuutissa. Tekisinkö sillä ajalla jotain hyödyllistä, kuten kotitöitä tai vatsalihasliikkeitä? Joogaisinko tai meditoisinko? Kiillottaisinko kylppärin kaakelit, viikkaisinko vaatekaapin sisällön suoriin pinoihin? Opiskelisinko uutta kieltä tai kirjoittaisinko romaania?

Tuskin. Torkuttaisin herätyskelloa vielä kerran tai tuijottaisin tyhjyys silmissäni sekaiseen vaatekaappiin. Ehtisin juoda vielä yhden kupin kahvia, josta tulisi huono, levoton olo. Närästäisikin. Töiden jälkeen retkottaisin kymmenen minuuttia pitempään sohvalla, jalat velttoina käsinojalta roikkuen.

Ei, en muuta Uuraisille, vaikka mutkaista tietä saakin ajaa kovaa. Pidän kotini Kinkomaan suoran tällä puolen.

Ps . Säykkiin voi ajaa myös Muuramen kautta. Siellä voi ajaa 60 kilometrin tuntivauhtia, ja tiessä on enemmän mutkia.

Keskustelu