Elokuva-arvio: Pelkoa ja inhoa Phnom Penhissa – menestysdokumentin jatko-osan teko vei kymmenen vuotta

Lost Boys kuvaa liian pitkäksi venähtäneiden juhlien rumaa loppua.

J. K.

Lost Boys

O: Joonas Neuvonen, Sadri Cetinkaya. 99 min. K18.

***1/2

Joonas Neuvosen ohjaama Reindeerspotting – Pako Joulumaasta nousi vuonna 2010 kaikkien aikojen katsotuimmaksi suomalaiseksi dokumentiksi elokuvateattereissa. Se oli melkoinen temppu K18-leiman saaneelta, rovaniemeläisten narkomaanien elämää ja rötöksiä kaunistelematta ja läheltä kuvanneelta elokuvalta.

Reindeerspottingin pääosaan nousi Jani Raappana, joka kuoli vain muutama kuukausi sen ensi-illan jälkeen epäselvissä olosuhteissa Kambodžassa, Phnom Penhin kaupungissa. Traaginen tapaus toimii Lost Boysin lähtökohtana Neuvosen yrittäessä selvittää, oliko hänen ystävänsä kuolema henkirikos vai itsemurha.

Elokuvassa vuorottelee kolme aikatasoa, joista yksi kuvaa Neuvosen huumerikoksiin liittyvää tutkintavankeutta Suomessa. Toisessa hän sekoilee kahden ystävänsä kanssa Thaimaassa ja Kambodžassa. Auringoton aurinkoloma koostuu päihteistä ja maksullisista naisista, joiden avulla erityisesti Raappana sukeltaa yhä syvemmälle itsepetokseen, jossa fantasia korvaa pikkuhiljaa todellisuuden. Kolmikosta Neuvonen palaa ainoana Suomeen, jonne hän saa tiedon, että toinen hänen ystävistään on kuollut ja toinen kadonnut.

Kolmas taso on elokuvan esteettisesti ja tunnelmallisesti vaikuttavin käsivarakameran liikkuessa pimeillä kaduilla ja halvoissa hotelleissa, joissa Neuvonen yrittää yksityisetsivän tavoin selvittää Raappanan kuolemaan johtaneita tapahtumia.

Kokonaisuus on edeltäjäänsä hiotumpi ja ammattimaisempi.

Lost Boys ei ole tutkivaa journalismia tai yhteiskunnallinen kommentaari, pikemminkin paljastava ja paljas matkapäiväkirja. Jo Reindeerspottingin vahvuuksiin kuului mahdollisuus seurata tapahtumia sisäpuolelta, mutta nyt näkökulma on entistä subjektiivisempi. Vaikka Neuvonen on edelleen kameran takana, on hän aiempaa selvemmin toiminnan keskiössä. Tätä alleviivaa myös hänen ajatuksiaan monotonisesti tulkitseva ja englantia murtaen puhuva Pekka Strangin kertojaääni.

Lost Boysin koostaminen vei kymmenen vuotta – osin siksi, että Neuvonen istui sen aikana useita huumetuomioita. Pitkä jälkituotantoprosessi, josta pelkkä leikkaus vei kuutisen vuotta, on kuitenkin palvellut kokonaisuutta, joka on edeltäjäänsä hiotumpi ja ammattimaisempi.

Katsotuimmat

Risto Räppääjä ja väärä Vincent

Tove

Lost Boys

Ensilumi

Tenet

(Viikonloppu, Finnkino Jyväskylä)

Keskustelu