”Viha on voimakas polttoaine” – Pirjo Hassisen uutuuskirja ruotii rasismia, populismia ja seksuaalisuutta

Pirjo Hassinen kaipaa kirjamessuja, vaikka on aina sanonut vihaavansa niitä. Riina Sydänmaanlakka

Riina Sydänmaanlakka

Jyväskyläläinen kirjailija Pirjo Hassinen julkaisi oikeistopopulismi-teemaisen trilogiansa kolmannen osan, Hämärän aika, syyskuun alkupuolella.

Trilogian edellisestä osasta ehti kulua neljä vuotta, ja väliin mahtui myös Parit-romaani. Teema, tai oikeastaan lukijakunta, vaati kuitenkin kirjailijalta jatkoa.

– Sain palautetta, että miksi en jatkaisi teemaa. Ihmiset halusivat lukea lisää kirjoja, joissa henkilöhahmot eivät olleet pelkästään omien tunteidensa ja elämänvalintojensa vaikutuksen alla, vaan myös yhteiskunnan ja politiikan, Hassinen kertoo.

Hassinen puhuu kirjoistaan kuin lapsista: niitä ei julkaista, eivätkä ne ilmesty, vaan ne syntyvät. Trilogian ensimmäinen osa, Popula, syntyi vuonna 2012. Toinen osa, Kalmari, vuonna 2016. Hassinen ei itse meinaa enää muistaa vuosilukuja.

– Joskus ajattelin, että totta kai muistan kirjani kuin suurperheen äiti lastensa syntymäajat, mutta kun niitä on jo niin paljon.

Hämärän aika kertoo kolmen miehen tarinan. Leskeksi jäänyt Jaakko päätyy Italian-matkallaan tyttärensä miehen, oikeistopopulistisen La vera Italian vaaliehdokkaan, kautta keskelle traagisia tapahtumia.

Samanlaisia päiväkotilaisia ja peruskoululaisia he ovat olleet. Nekin reppanat, jotka kulkevat myssy kaljun peittona ja soihdut kädessä.

Sitten on Tomi, joka on töissä maahanmuuttovastaisessa tavaratalo Vänttisessä ja jonka vaimo muuttuu etäiseksi suvakiksi. Omistamisenhaluiselle Tomille maahanmuuttajat ovat uhka, ja päädyttyään äärioikeistolaisiin piireihin hän tekee valintoja, joilla on rumat seuraukset.

Kolmikon nuorin on Jesse, afrikkalaisen isän ja suomalaisen äidin poika, joka saa tehtäväkseen ajaa sähkömoottoripyörän Alppien yli Italiaan ja joka etsii seksuaalisuuttaan sekä omaa paikkaansa autuaan tietämättömänä matkansa tarkoituksesta.

Kirjan karmivista kohtauksista ja kohtaloista huolimatta Hassinen kertoo olleensa sitä kirjoittaessaan onnellisempi kuin koskaan. Onni kumpusi onnistumisen tunteesta.

– Se tuntuu hullulta, koska kirjassa on niin kauheita väkivallan ja vihan purskahduksia, hän sanoo.

Vaikka romaanin henkilöhahmot tekevät hirmutekoja, Hassinen kertoo rakastavansa heitä kaikkia.

– Minun on kirjailijana oltava heidän puolellaan. Tomikin on pohjimmiltaan kunnon mies, ja suhtaudun häneen ihmisenä. Kun keksin, millaisiin ratkaisuihin hän päätyy, en voinut kuin kauhistella. Viha on voimakas polttoaine, Hassinen kuvailee henkilöhahmoa kuin tuttavaansa.

Kirjailija toteaa, ettei hän suhtaudu todellisiinkaan henkilöihin ”läpensä pahoina”.

– Kun ajatellaan vaikka näitä epämääräisiä vastarintaliikkeitä, niin en tunne suoranaista vihaa edes niitä soihtujätkiä kohtaan. Ennemminkin haluaisin ottaa ne yksi kerrallaan eteeni ja sanoa, että puhutaan nyt ilman tätä tyhmentävää viiteryhmääsi. Miltä susta tuntuu ja mitä sun elämään kuuluu? Samanlaisia päiväkotilaisia ja peruskoululaisia he ovat olleet. Nekin reppanat, jotka kulkevat myssy kaljun peittona, soihdut kädessä.

Hassinen korostaa, ettei hän yritä kirjailijana opettaa kenellekään mitään. Mutta jos fiktio onnistuu saamaan lukijansa ymmärtämään paremmin joitakin yhteiskunnan ilmiöitä tai tapahtumia ja näkemään ikään kuin kirkkaammin, hän on tyytyväinen.

Kirjasyksy 2020 on poikkeuksellinen, sillä messut on peruttu, eikä Hassisella ole juuri muitakaan esiintymisiä. Hassinen toteaa tottuneensa lähes 30 vuoden kirjailijauransa aikana suhtautumaan syksyyn erakoitumisen jälkeisenä show-kautena, hyvässä ja pahassa.

– Trilogia on valmis, mutta missä fanfaarit? Olen aina valittanut, kuinka vihaan niitä messuja, ja nyt on vaan sellainen olo, että päästäkää minut takaisin sinne tungokseen ja lavalle puhumaan kirjasta, kilpalaulamaan! Nyt en pääse edes näkemään kirjan vastaanottoa, Hassinen harmittelee.

Verkot seuraavaa kirjaa varten on kuitenkin jo heitetty vesille. Tämä tarkoittaa avoimuutta kaikille ideoille ja ajatuksille.

– Näkymätön verkko alkaa kutoutua päässäni. Se on laskettu veteen ja odotan, millainen kala siihen ensimmäisenä ui. Hirveän sattumanvaraista.

Keskustelu

Etusivulla nyt