Jyväskylässä on tilastoitu alkuvuonna 10 prosenttia enemmän polkupyörävarkauksia edellisvuoteen verrattuna. Syyskuun 23 päivään mennessä poliisi on kirjannut Jyväskylässä 801 törkeää varkautta, varkautta, näpistystä tai luvatonta käyttöönottoa, jotka kohdistuvat polkupyöriin ja polkupyörätarvikkeisiin. Poliisista tarkennetaan, että vaikka tilasto kattaa myös pyörätarvikkeet, valtaosa tapauksista on pyörävarkauksia.
Vuonna 2019 poliisi kirjasi Jyväskylässä 995 polkupyörävarkautta. Vuonna 2018 tapauksia kirjattiin 970.
Jyväskylän kasvava varkausmäärä poikkeaa esimerkiksi Tampereen ja Kuopion tilanteesta. Tampereella polkupyörävarkauksia on tilastoitu noin kuusi prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Kuopiossa tapauksia on kirjattu noin kolme prosenttia vähemmän.
Tampereella poliisi on kirjannut alkuvuonna 1010 polkupyörävarkautta. Kuopiossa määrä vastaavana aikana on 480.
Tilastossa ei eritellä, millaisia pyöriä varkaat vievät. Rikoskomisario Sami Salo Sisä-Suomen poliisista Jyväskylästä tietää kokemuksesta, että varkaille kelpaavat tällä hetkellä erityisesti hyväkuntoiset maastopyörät.
– Jossain vaiheessa Jopojen varastaminen oli ilmiö, mutta ei enää, hän sanoo.
Epäilyyn on syytä, jos myyjä ei kerro yhteystietojaan tai kauppa sovitaan jonnekin muualle, kuin myyjän kotiin.
Sami Salo
Sähköpyöriä varastetaan aiempaa enemmän, mutta se johtuu siitä, että sähköpyörien määrä on lisääntynyt.
– Sähköpyöriä viedään, koska ne ovat arvokkaita. Mutta sähköpyörissä on omat kuvionsa akkujen ja niiden lataamisen kanssa, se ehkä vaikuttaa siihen ettei sähköpyöriä viedä erityisen paljon, Salo sanoo.
Pyöriä viedään eniten sieltä, missä niitä on paljon tarjolla. Jyväskylässä varkauksia tapahtuu keskustan ja Matkakeskuksen alueen lisäksi asuinalueilla, joissa asuu paljon opiskelijoita.
Poliisi pyrkii selvittämään kaikki rikokset, mutta usein polkupyörävarkaus ei ole helpoimmasta päästä.
– Jos pyörä on viikonlopun aikana kadonnut Matkakeskukselta eikä ole tarkempaa tietoa ajasta tai valvontakamerakuvaa, on selvittäminen vaikeaa, Salo toteaa.
Selvittämistä vaikeuttaa se, että rikosilmoituksen tekijät eivät aina osaa kertoa pyöränsä tuntomerkkejä.
– Merkki ja malli pitäisi olla tiedossa ja mielellään valokuva olemassa. Rungon numeron avulla pyörä voidaan yksilöidä hyvin. Poliisi löytää anastetuksi epäiltyjä polkupyöriä, mutta ilman yksilöiviä tunnisteita niitä niiden omistajan löytäminen on vaikeaa, hän toteaa.
Poliisi seuraa verkossa erilaisia myyntipaikkoja ja kannustaa myös pyöränsä menettäneitä tekemään niin.
– Jos oma varastettu pyörä löytyy myynnistä, kannattaa ottaa yhteys poliisiin, niin selvitetään, miten se saadaan takaisin omistajalle.
Jonkin verran pyörävarkauksia selviää myös muiden rikostutkintojen yhteydessä esimerkiksi kotietsinnöissä.
Käytetyn pyörän ostajalla on myös vastuuta kaupantekotilanteessa. Ostajalla on selonottovelvollisuus pyörästä ja se myyjästä, jos kaupan rehellisyyttä on yhtään syytä epäillä.
– Epäilyyn on syytä esimerkiksi silloin, jos arvokas pyörä on myynnissä poikkeuksellisen edullisesti, myyjä ei kerro yhteystietojaan tai kauppa sovitaan jonnekin muualle, kuin myyjän kotiin, Salo kiteyttää.
Huolimattomuuttaan käytetyn pyörän ostaja voi syyllistyä kätkemisrikokseen. Kätkemisrikoksesta rangaistusasteikko ulottuu sakoista enimmillään yhden vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen.