Kolme elämänvaihetta voi elää eri nimillä

Liisa Kinnunen on Taidekeskus Järvilinnan näyttelyssä sukunimellä Hiilto. Hän odottaa parhaillaan vahvistusta nimenmuutoksesta. Outi Elomaa

Outi Elomaa

Huhtasuon yhtenäiskoulusta kesällä eläkkeelle jäänyt käsityönopettaja Liisa Kinnunen, pian sukunimeltään Hiilto on yksi Taidekeskus Järvilinnan Rajapintoja-taidenäyttelyn taiteilijoista.

Liisa Kinnunen on aina tykännyt maalata ja piirtää. Lukiolaisena hän haaveili arkkitehdin opinnoista.

– Olin hyvä kuviksessa ja matematiikassa. En päässyt sinne ja piti olla vaihtoehto B. Opiskelin vähän aikaa yliopistossa matematiikkaakin, mutta se ei kiinnostanut. Sattumalta tutustuin käsityönopettajan koulutukseen ja pääsinkin sitä opiskelemaan. Käsitöistä tuli ammatti, ja olen aina harrastanut kuvataidetta.

Vuonna 2007 hän meni kansalaisopistoon öljyvärimaalauskurssille. Seuraavaksi hän innostui tekemään kuvataiteen perusopintoja OKL:ssä. Reilut kaksi vuotta sitten Jyväskylän kesäyliopisto aloitti kuvataiteen aineopintokokonaisuuden, ja Kinnunen pääsi sinne opiskelemaan.

Nyt on alkamassa opinnoissa kolmas syksy, ja osana sitä avattiin 12 opiskelijan loppunäyttely sunnuntaina 13.9.

– Olen maalannut paljon muun muassa matkakuvia. Viime aikoina olen sijoittanut yhä enemmän ihmisiä töihini. Itsellä pitää olla voimakas tunne, miksi haluaa tehdä työn. Tauluun tulee hyvin usein muisto tai tarina.

Liisa Kinnunen kertoo, että hänen elämänsä jaksottuu kolmeen vaiheeseen. On lapsuus ja nuoruus opiskeluineen, toisessa työ ja perhe-elämä, ja nyt hänellä on se kolmas, jolloin on enemmän aikaa tehdä haluamiaan asioita.

Hän on miettinyt pitkään, että vaihtaa sukunimensä. Kun Kinnuset menivät naimisiin vuonna 1980, nainen ei saanut pitää omaa nimeään.

– Olen tyttönimeltäni Aminoff, ja kaksoisnimi olisi ollut hieman vaikea. Vuonna 1984 tuli uusi sukunimilaki, mutta meillä oli jo kaksi lasta ja olimme kaikki Kinnusia. Silloin nimen vaihto ei tuntunut ajankohtaiselta. Vanhin poikani muutti nimensä Aminoffiksi ja hänen vaimonsa nimi on Liisa. Äitini oli aikoinaan Hildén, ja se suomennettiin Hiilto-nimeksi. Päätin ottaa sen nimen ja tein kesäkuussa sukunimihakemuksen. Toinen pojistani otti vaimonsa sukunimen, joten Kinnusia ovat perheessämme kohta enää mieheni ja tytär. Nimien vaihto on ihan luontevaa meidän perheessämme, Liisa Kinnunen kertoo nauraen.

Rajapintoja-näyttely on esillä 16.9.–11.10. Näyttelyssä on esillä noin 70 eri tekniikoin toteutettua teosta.

Vielä lisäksi

Miten asut?

Kesät Sulkurannan siirtolapuutarhassa ja talvet Laajavuoressa.

Piirsitkö lapsena paljon?

Kyllä piirsin. Kesällä tein paljon piirroksia tädin luona Vääksyssä ja hän laittoi ne kaikki seinälle. Hän kehui töitäni tosi paljon, ja se tuntui hyvälle.

Kuka on kannustanut sinua eniten kuva­taiteeseen?

Äitini, joka on myös maalannut. Myös mieheni kannustaa tosi paljon.

Miltä tuntui jäädä eläkkeelle?

Se tuntui elokuussa oudolta, kun muut lähtivät kouluun ja sain jäädä katsomaan omenoiden kypsymistä.

Parasta syksyssä?

Värit ja valo. Kiinnitän huomiota värikontrasteihin, kun aurinko valaisee maiseman ja saa värit näyttämään hienolta. Olemme menossa lähiaikoina Lappiin ja toivon, että siellä on vielä maaruskaa.

Keskustelu