Lamat, devalvaatiot, euro tai korona eivät ole tahtia haitanneet – Saku Jokinen on oppinut lukuisista "yrittäjäkouluista"

Uuraisten Sähkötyö Oy:ssä työskentelee Jokisten perheestä jo neljäs sukupolvi.

70-vuotiaan Uuraisten Sähkötyön yrittäjän Saku Jokisen tärkein harrastus on vanhojen, etenkin 1950- ja -60-lukujen autojen kunnostaminen. Hyvänä esimerkkinä ovat nämä firman logoilla varustetut Minit, jotka eivät kuitenkaan ole olleet yrityksen käytössä. Risto Aalto

Pasi Rahikainen

Ei tainnut Olavi Jokinen aavistaa, mitä seuraa, kun hän 70 vuotta sitten perusti Uuraisten Sähkötyön ja alkoi omalta osaltaan edistää kylien sähköistämistä.

– Pappa ajoi polkupyörällään ympäri Uuraisia sähköistämässä tiloja ja taloja, kun sähköt alkoivat alueelle tulla. Tuo sama pyörä on toimistomme seinällä edelleen, kolmannen polven yrittäjä, toimitusjohtaja Saku Jokinen kertoo.

Yritys oli pitkään sähkötarvikemyymälä, jonka rinnalla oli urheilutarvikkeiden ja myöhemmin vapaa-aikatarvikkeiden vähittäismyynti. Televisioita, radioita ja muita kodinkoneita myytiin ja kuljettiin ympäri Keski-Suomea.

1990-luvun puolivälissä yrityksen toiminta laajeni, kun valikoimiin tulivat LVI-rakennustarvikkeet ja myöhemmin niiden asennuspalvelut.

Nykyään 19 ihmistä työllistävä yritys tarjoaa sähkötöiden lisäksi LVI-asennuksia sekä rakennus-, pienkaivinkone-, kuljetus- ja vaihtolavapalveluja. Työmaat ovat Jyväskylän seudun lisäksi eri puolilla Suomea, joten reissuhommat ovat olleet aina osa yrityksen arkea.

Uuraisten Sähkötyön toimistolla Jyväskylän Heinämäessä on oma pieni ”museo”, johon on koottu rekvisiittaa yrityksen seitsemän vuosikymmenen varrelta. RISTO AALTO

Pojat saavat itse päättää, haluavatko joskus jatkaa yrittäjinä.

Yrityksen perustamispäivä oli 18. syyskuuta 1950. Vetovastuu siirtyi Olavi Jokisen pojalle Risto Jokiselle vuonna 1965. Saku Jokinen ”osti” yrityksen isältään 23-vuotiaana vuonna 1987 yhdessä äitinsä Regina Jokisen kanssa

Saku Jokinen sanoo, että reiluun kolmeenkymmeneen yrittäjävuoteen on mahtunut paljon, kuten lamat, devalvaatiot, euron tulo ja viimeisimpänä korona.

– Monta yrittäjäkoulua on käyty, Jokinen sanoo.

Yrittäjyydestä on tullut elämäntapa, eikä sinä Jokisen mielestä ole mitään pahaa.

Hänen mottonsa onkin: ”Kiireen kanssa pärjää aina ja kiinni pitää saada”.

Saku Jokinen selailee mielellään vanhoja lehtiä, joissa on Uuraisten Sähkötyön ilmoituksia. RISTO AALTO

Yrittäjän vaimon Elina Jokisen työpanos yrityksen konttorilla on tärkeä. Hän tuli taloon vuonna 2011, kun Regina Jokinen jäi eläkkeelle.

Pariskunnan pojat Santeri ja Samuli ovat myös yrityksessä töissä. He hoitavat paljon muun muassa reissuhommia.

– Pojat saavat itse päättää, haluavatko joskus jatkaa yrittäjinä. Aika näyttää, mutta olisihan se hienoa päästä juhlimaan perheyrityksemme satavuotista taivalta, vanhemmat tuumaavat.

1970-luvun puolessavälissä Uuraisten Sähkötyön puhelinnumero, 13, oli ainakin helppo muistaa. RISTO AALTO

Iso muutos tuli vuonna 2012, kun yritys muutti Uuraisilta Jyväskylän Heinämäkeen. Muuttopäätös ei ollut helppo, mutta ratkaisu on osoittautunut oikeaksi. Arki on helpottunut, koska asiakkaat ja tarviketukut ovat lähellä, joten työn tehokkuus on parantunut

Osaava ja motivoitunut henkilökunta on Jokiselle tärkeä. Nyt töissä on hyvä sekoitus nuoruuden intoa, kokemusta ja ammattitaitoa. Työntekijöiden ikähaarukka on 25:stä vuodesta yli 60:een.

– Yrityksen 70-vuotissyntymäpäivää juhlimme työtekijöidemme kanssa, Jokiset sanovat.

Vapaa-aika

Rallia ja vanhoja autoja

Vaikka yrityksen pyörittäminen täyttää Saku Jokisen päivät, on aikaa riittänyt myös harrastuksille. Niistä tärkeimmät liittyvät autoihin sekä tietysti kymmenkuukautisen Meerin pappana olemiseen.

– Ajoin rallia parikymmentä vuotta 1980-luvun puolivälistä alkaen pääasiassa Opeleilla. Sen jälkeen keskityin Santeri-pojan ralliharrastukseen. Se vei meitä paljon Viroon, missä alaikäisetkin pääsevät osallistumaan kilpailuihin. Nyt ralliharrastus on jäänyt taka-alalle, mutta vanhojen autojen harrastus on pysynyt, Jokinen kertoo.

Häntä kiinnostavat etenkin 1950- ja -60-lukujen menopelit. Laitettuja autoja on vuosien varrelta kertynyt: Pyhimys-Volvo, Chevrolet Bel Air Impala, Austin Healey, Minit ja monet muut. Tarkkaa lukumäärää Jokinen ei paljasta, mutta tallissa on autoja ”sopiva” määrä.

– Tämä on meille yhteinen harrastus. Osallistumme Elinan kanssa kesäisin vanhojen autojen tapahtumiin eri puolilla Suomea, hän sanoo.

Keskustelu