Todellisuus, jota kaikki eivät näe – he, jotka edelleen pelaavat Pokémon GO:ta, pelaavat kuulemma kunnolla

Lounaispuistossa sijaitseva Martti Korpilahden muistomerkki näyttää maallikon silmään ihan tavalliselta patsaalta, mutta Tony Jussilalle se on yksi kaupungin sadoista pokestopeista, joista voi kerätä vaikkapa pokepalloja ja karkkeja. Riina Sydänmaanlakka

Riina Sydänmaanlakka

Jyväskylän Lounaispuiston iltapäivä on hiljainen, ainoastaan pari ohikulkijaa kävelee puiston halki ja joku istahtaa penkille selaamaan puhelintaan.

Tai ainakin se näyttää hiljaiselta.

Tony Jussila, 35, paljastaa, että ihan penkkirivistöjen lähistöllä leijuu tälläkin hetkellä pokémoneja, Lotad ja Abra.

– Nämä ovat vähän harvinaisempia. Tänään on sellainen eventti, että näitä harvinaisuuksia näkyy enemmän. Se on ihan pelinvalmistajan keino saada meidät pelaamaan, ja mehän pelataan, Jussila hymähtää.

Sähkökaapit puiston aidan takana ovat kuulemma pokestoppeja, joista voi kerätä muun muassa pokepalloja ja karkkeja vaikeasti tavoiteltavien pokémonien taltuttamiseen.

– Aloitin Pokémon GO:n pelaamisen heinäkuussa 2016, ja sen jälkeen on ollut vain ihan yksittäisiä päiviä, jolloin peli on pysynyt kiinni, Jussila tunnustaa ja virnistää.

Mulle on muodostunut pelin kautta useampikin tiivis kaveriporukka.

Muutama vuosi sitten lisättyyn todellisuuteen perustuva mobiilipeli Pokémon GO näkyi kaikkialla: Kirkkopuiston nurmikko talloutui paikoin pölyäväksi mullaksi, hautojen yli pokémonien perässä juoksenteleva nuoriso herätti pahennusta, varavirtalähteet loppuivat kaupoista ja vanhemmat pelkäsivät, ­etteivät lapset muista seurata liikennettä nappaillessaan älypuhelimillaan pokémoneja kesken koulumatkan.

Nyt ilmiö on muuttunut huomaamattomammaksi, mutta Tony Jussilan mukaan kaupungissa on edelleen satoja aktiiviharrastajia, koululaisista eläkeikäisiin. Ja he, jotka edelleen pelaavat, pelaavat kunnolla.

Yksinkertaistettuna pelin idea on kerätä mahdollisimman paljon erilaisia pokémoneja, kasvattaa niistä vahvoja ja kamppailla ”raideissa” eli joukkotaisteluissa. Pokémonit näyttäytyvät oikeassa ympäristössä – kuten nyt Lounaispuistossa – ja omaa pelihahmoa liikutetaan liikkumalla itse oikeassa maailmassa.

Jussilan mukaan raideja on jatkuvasti melkein joka korttelissa. Vaasankadun yläpäässä on vieretysten useampia pokémonien taistelusaleja, ja Kirkkopuisto on edelleen varsin yleinen pokémonjoukkojen taistelutanner.

– Kyllähän kaupungilla näkyy edelleen porukoita seisomassa ja näpyttämässä ruutuja, kun vaan osaa sillä silmällä katsoa. Etenkin, kun on kerran kuukaudessa järjestettävä Community Day, jolloin liikkeellä on pokémonien shiny-muotoja, siis sellaisia erikoismuotoja, Jussila selventää.

Kyllähän kaupungilla näkyy edelleen porukoita seisomassa ja näpyttämässä ruutuja.

– Niinä päivinä tulee kavereiden kanssa käveltyä ristiin rastiin pitkin keskustaa ja keräiltyä pokémoneja. Kerran taisimme käydä kaveriporukan kanssa Helsingissäkin, kun oli tarjolla tosi harvinainen pokémon.

Kavereita Jussila on pelistä saanutkin. Peliharrastuksen alkuaikoina raidella alkoi yhä useammin näkyä samoja aktiivinaamoja, joiden kanssa sovittiin seuraavista raideista, autokyydeistä ja pian ihan muustakin yhteisestä vapaa-ajasta.

– Mulle on muodostunut pelin kautta useampikin tiivis kaveriporukka, Jussila sanoo.

Jussila toimii itse yli 2000-jäsenisen Pokémon GO Jyväskylä -Facebook-ryhmän ylläpitäjänä. Siellä muun muassa vaihdetaan kaverikoodeja ja jaetaan tietoja tiimien välisistä raideista.

Koronan myötä peliin on tullut myös etäraidimahdollisuus.

Rahalla saa asioita helpommin ja nopeammin.

– Ja nyt pystyy 150 metrin päästä tekemään asioita, eikä tarvitse kerääntyä sumppuun. Ihan uutena on kutsuraidit, joihin voi kutsua porukkaa etänä vaikka maapallon toiselta puolelta. Toki ulkomaan raidipassi maksaa enemmän, Jussila toteaa ja myöntää, että jonkin verran on tullut laitettua rahaa peliin, vaikka sitä pystyisi pelaamaan myös ilmaiseksi.

– Rahalla saa asioita helpommin ja nopeammin.

Go-tcha-ranneke yrittää napata pokémonit pelaajan puolesta. ”Onhan se vähän lintsaamista”, Jussila naurahtaa. Riina Sydänmaanlakka

Pokémonin munat kuoriutuvat, kun pelaaja on kävellyt tai pyöräillyt tietyn kilometrimäärän, ja siksi Jussilalla on Pokémon GO päällä, minne tahansa hän meneekin.

– No nyt matkalla tänne en varsinaisesti kerännyt mitään, kun näin pitkästä aikaa tyttöystävää. Mutta oli se mulla päällä joo, hän naurahtaa.

– Silloin kun aloitin, olin elämäntavoiltani vähän laiskempi ihminen, ja peli motivoi kaupungille kävelemään. Nyt kun lähtee juoksulenkille muuten vaan, pelin voi laittaa taustalle pyörimään. Kyllä se edelleen pistää liikkeelle ja näkemään kavereita.

Tosin Jussila on vienyt homman astetta pitemmälle ja hankkinut itselleen Go-tcha-rannekkeen. Se kerää kävellessä ja pyöräillessä kilometrit ylös, pyörittää pokestopit sekä yrittää napata kaupungilla vilistäviä pokémoneja pelaajan puolesta ilman, että pelaaja edes vilkaisee puhelintaan.

– Mutta ei siihen voi luottaa, se ei läheskään aina saa niitä kiinni. Se heittää vaan yhden, tavallisen pallon.

Keskustelu

Etusivulla nyt