Tuomas Korkia-Aho rauhoittui, kun hän alkoi opiskella näyttelijäksi

Tuomas Korkia-Aho saa tuoda Tonyn roolissaan esiin kaikki taitonsa, mitä on Teatterikorkeakoulussa oppinut. Outi Elomaa

Outi Elomaa

Voisiko näyttelijäopiskelija tehdä opinnäytetyönsä ja samalla aloittaa työuransa yhtään vaikeammasta kuin musikaalin West Side Storyn pääroolista? Tuomas Korkia-Aho sen tekee ja on 5.9. ensi-iltansa Jyväskylän kaupunginteatterissa saaneen musikaalin Tony.

– Tämä rooli vaatii koko viuhkan, mitä koulussa opetellaan. Rooli sisältää tanssia, laulua, näyttelijän työtä ja vähän akrobatiaakin. Näyttämö on täällä itsessään aika haasteellinen, sillä se ei anna akustiikan vuoksi kovinkaan paljon niin sanotusti palautetta omasta puheesta ja laulusta. Se pakottaa keskittymään erityisen paljon hyvään puhe- ja laulutekniikkaan, Tuomas Korkia-Aho kertoo.

Vuonna 1957 valmistuneen musikaalin on säveltänyt Leonard Bernstein. Taustalla on klassikkotarina nuorista rakastavaisista ja Korkia-Aho löytää roolihahmostaan samoja piirteitä kuin itsestään.

– En tee näyttelijänä paljonkaan hahmoanalyysiä. Keskityn roolissani tilanteeseen, mikä on sillä hetkellä. Se helpottaa omaa keskittymistä, kun mietin, mikä on tämän kohtauksen energia ja kohtauksen tavoite. Olin ennen säntäilevä seinille hyppijä ja Tony on vähän samanlainen. Hän ei löydä rauhoittuakseen näyttelijän työtä, vaan rakkauden. Toteutan Tonya rentona ja leikkimielisenä tyyppinä.

Tuomas Korkia-Aho jatkaa, että teatterikorkeakoulussa on keskusteltu, voiko West Side Storya enää esittää eli onko sen tarina liian vanhanaikainen.

– Olen sitä mieltä, että onnistumme löytämään ytimen tästä tarinasta. Siinä on selkeitä yhtymäkohtia nykypäivään. On oikeastaan hirveä asia, että samat asiat purevat edelleen. Muukalaispelko ja empatiakyvyttömyys ovat nykyään vahvoja, ja niistä täytyy aina kertoa. Rakkaus on kuitenkin kuolematon teema, ja rakkautta jaksaa aina kuunnella ja katsoa.

Tuomas sanoo miettineensä paljonkin musikaalin tarinaa.

– Ihminen täytyy laittaa aina johonkin lokeroon, joka on ihan käsittämätöntä. Joskus lokerointiin riittää ihon väri, joskus työ tai opiskelupaikka.

Naispääosassa on Nathalia Hyvärinen Kanerva ja ohjaajana Snoopi Siren.

Vielä lisäksi?

Ensivaikutelmasi Jyväskylästä?

Tykkään tästä kaupungista, täällä on hyvä meininki. Ilahduin tullessani monikulttuurisuudesta. Rakastan, kun on paljon kirppareita, antikvariaatteja ja edulliset opiskelijaruuat. Kaikista hämmentävintä on se, että keskustassa ovat sulassa sovussa lapsiperheet, alkoholistit ja kaikki muut. Helsingissä on joku hajurako, millä kaduilla ihmiset liikkuvat.

Miltä tuntuu, kun esirippu aukeaa?

Olen aika lailla lavaeläin ja rakastan dialogia yleisön kanssa. Kun olen päässyt täysin niin sanotusti esityksen päälle, silloin tuntuu, että syke laskee neljäänkymppiin. Olen tosi rauhassa, mutta todella skarppi.

Oletko taikauskoinen työsi suhteen?

Olen siinä mielessä taikauskoinen, että jotain täytyy tehdä. Lähes aina joogaan näyttämöllä ennen esitystä, se rauhoittaa. Käyn tekemässä jonkinlaisen liikuntasuorituksen, että saa kehon heräämään.

Keskustelu