Äänekästä rokkia ja paljon savua – Jyväskyläläinen Mercyside soittaa perinteistä kasariheviä, eikä lämpene radiohiteille

Basisti Marko Järvinen (kolmas vasemmalta) sanoo, että musiikin raskaudesta huolimatta keikoilla riittää myös huumoria. Tomi Honkonen

Matilda Saarikoski

Jyväskylän syksyn keikkatarjonnasta voi bongata yhden nimen useaan otteeseen. Rockyhtye Mercyside soittaa pelkästään syyskuun aikana kolme keikkaa eri puolilla kaupunkia.

– Soitamme reippaan raskasta alkuperäistä heviä. Covereina vedämme muun muassa Firewindia, Judas Priestia ja W.A.S.P:ia. Omat biisimme ovat myös aika samantyylisiä, kertoo bändin basisti ja perustajajäsen Marko Järvinen.

Mercyside sai alkunsa vuonna 2013, kun Järvinen alkoi kaivata omaa bändiä, jonka kanssa tehdä musiikkia ja keikkailla. Kitaristi Jani Vesterlund ja laulaja Olli Harju löysivät kumpikin tiensä bändiin vähän eri reittejä. Myöhemmin mukaan lyöttäytyivät kosketinsoittaja Kalle Koivisto ja rumpali Sakari Helinko, jotka olivat Järviselle entuudestaan tuttuja.

Mercysiden ikähaarukka on aika suuri. Bändin nuorimmat jäsenet ovat kolmekymppisiä, vanhin jo reilusti yli viisikymppinen. Järvinen sanoo, että kaikki tulevat ikäerosta huolimatta hyvin toimeen, vaikka vanhemmat jäsenet voivatkin olla välillä vähän jääräpäisiä.

– Ikä ei ole loppujen lopuksi kuin kasa numeroita sosiaaliturvatunnuksessa. Aika moni tämän genren suurista tekijöistä on yli seitsemänkymppisiä, hän huomauttaa.

Cover-biisien lisäksi Mercysidella on noin levyllisen verran omia biisejä. Tulevaisuudessa bändin musiikkia olisikin tarkoitus julkaista myös levyn muodossa.

– Keväällä piti jo mennä studioon, mutta korona sotki suunnitelmat. Levynteko siirtyi tulevaisuuteen, mutta jossain vaiheessa sellainen on kyllä tulossa, Marko Järvinen lupaa.

Vaikka tukkahevin kulta-ajat ovat jo takanapäin, genrellä riittää Järvisen mukaan yhä kuulijoita.

– Vanhemman rock-sukupolven lisäksi keikoilla näkyy nuorempiakin janttereita, jotka viihtyvät yleisössä hyvin.

Rock-musiikki on bändin jäsenille osa identiteettiä, eikä siitä luovuta hevillä.

– Helpommalla varmaan pääsisi, jos veivaisi jotain radiosoittomusiikkia, mutta se ei ole yhtään minun juttu, Järvinen pohtii.

Mercyside soittaa tulevana viikonloppuna kaksi keikkaa. Perjantaina bändiä kuullaan Pub Juomassa ja lauantaina Bar Melbournessa. Mercysiden live-esiintymisiin kuuluu kasarityyliin paljon savua ja valoja, ainakin silloin kun palohälyttimet sen sallivat.

– Ei haluta, että palokunta tulee kesken keikan tyhjentämään rakennusta. Siitä saisi vähän huonoa mainetta, Järvinen vitsailee.

Pienellä lavalla viisihenkisen kokoonpanon meno saattaa myös yltyä tahattomasti väkivaltaiseksi.

– Välillä minä hakkaan laulajaa vahingossa bassonkaulalla olkapäähän ja pahoittelen sitten kauheasti, Järvinen kuvailee.

Mercysiden keikkasetti on vaihteleva, ja mukaan pyritään aina ottamaan myös uusia biisejä, joko omia tai covereita. Bändi nauttii soittamisesta ja uskoo sen heijastuvan myös yleisöön.

– Äänekästä rokkia ja hyvää meininkiä, Marko Järvinen tiivistää.

Keskustelu