Eläinpelastustehtävissä sattuu ja tapahtuu – joskus eläin on oikeasti pulassa, mutta usein kyseessä on väärä hälytys

Oravat, linnut ja muut pieneläimet ovat usein eläinpelastustehtävien kohteena. Pelastuslaitos

Matilda Saarikoski

Eläinpelastustehtävät lisääntyvät jonkin verran kesäisin, kun ihmiset viettävät aikaa ulkona ja kohtaavat eläimiä tavallista useammin. Pelastuslaitokseen ollaan yhteydessä, jos eläimen ajatellaan olevan vahingoittunut. Useimmiten kyseessä on kuitenkin väärä hälytys.

– Kesäkuussa esimerkiksi tuli yhdeltä autoilijalta soitto, että Vaajakosken ABC:n kohdalla on kaksi loukkaantunutta joutsenta, jotka eivät pääse lentoon. Kävimme katsomassa, ja siellä oli kyllä joutsenpariskunta viiden poikasen kanssa, mutta ne olivat ihan normaalisti pesintäpuuhissa eivätkä millään tapaa vahingoittuneita, kertoo Jyväskylän paloasemaryhmän paloesimies Matti Alanko.

Syksyisin ihmiset taas soittelevat joutsenista, jotka näyttävät jäätyneen kiinni järven jäähän.

– Eivät joutsenet oikeasti koskaan jäädy kiinni, ne vaan lepuuttelevat siinä jäällä, Alanko kertoo.

Oikeitakin eläinpelastustehtäviä tulee säännöllisesti. Esimerkiksi lokki voi sotkeutua siimaan tai orava puikahtaa sisätiloihin. Jos lintu tai orava tulee sisälle asuntoon, eläimen voi yrittää poistaa asunnosta kotikonstein. Jos omat konstit eivät tepsi, palokunnan voi pyytää apuun.

– Linnun saa ulos parhaiten sillä tavalla, että pimentää sisätilat, ja sitten avaa yhden oven tai ikkunan, josta tulee valoa. Lintu yleensä lähtee lentämään valoa kohti, Alanko neuvoo.

– Oravan kanssa on vähän hankalampaa. Kannattaa yrittää rauhoittaa tilanne ja pitää auki sitä reittiä, mistä se on sisälle tullut. Sitten orava toivottavasti poistuu samaa reittiä.

Pelastuslaitoksen vastuulla ovat periaatteessa vain erityiskalustoa vaativat pelastustehtävät, esimerkiksi jäihin tippuneen eläimen auttaminen. Ajan salliessa pelastuslaitos tekee myös kiireettömiä tehtäviä. Hätänumeroa ei kuitenkaan tule kuormittaa, jos vaikkapa kissa ei suostu tulemaan alas puusta. Silloin apua voi tiedustella pelastuslaitoksen omista numeroista.

Alanko kertoo, että eläinpelastustehtävissä on yleensä onnellinen loppu, ja eläin saadaan palautettua takaisin luontoon. Jotkin erikoisemmat eläintehtävät ovat jääneet hänelle hyvin mieleen. Vuosia sitten Kirkkopuistossa pyydystettiin karannutta lemmikkipapukaijaa, ja kerran palokunta lähti kompassille auttamaan haavoittunutta pöllöä.

– Pöllö istuskeli ranskalaisella parvekkeella, ja ympärillä oli höyheniä sen näköisesti, että sille olisi sattunut jotain. Mutta kun katsoimme tarkemmin, niin huomasimme, että ne olivatkin pulun höyheniä. Pöllö oli syönyt pulun ja vietti parvekkeella ruokalepoa, Alanko muistelee huvittuneena.

Vesa Virtanen on toiminut vuodesta 2016 asti Keski-Suomen alueella vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana. Suomen eläinsuojeluyhdistyksen eläinsuojeluneuvojat auttavat ihmisiä eläimiin liittyvissä ongelmatilanteissa. Virtaselle tulee vuoden aikana satoja yhteydenottoja. Suurin osa yhteydenotoista koskee lintuja, oravia, rusakkoja ja siilejä.

– Usein pelkkä neuvominen riittää, mutta monesti menen myös paikan päälle auttamaan, hän kertoo.

Ihmiset ovat usein epätietoisia siitä, milloin eläimen poikanen tarvitsee apua. Yksin harhailevaa poikasta ei noin vain saisi ottaa pois luonnosta, vaan ensin tilanne tulee arvioida eläinsuojeluneuvojan kanssa.

– Esimerkiksi rusakko käy poikasen luona vain kerran tai kaksi vuorokaudessa, ja monien lintujen poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä, Virtanen opastaa.

Linnunpoikanen kannattaa jättää omiin oloihinsa, sillä jos ihminen pyörii poikasen läheisyydessä, emo ei välttämättä uskalla tulla ruokkimaan poikasta. Jos poikanen on kovassa auringonpaahteessa tai vaarassa jäädä liikenteen alle, sen voi siirtää lyhyen matkan päähän turvallisempaan paikkaan. Vanha uskomus, jonka mukaan emo alkaisi hylkiä poikasta, johon ihminen on koskenut, ei pidä paikkaansa.

– Se on kyllä siinä mielessä ihan toimiva uskomus, että eihän niihin poikasiin saisi koskea ilman syytä, Virtanen toteaa.

Keskustelu