Näyttelijä Ahti Kuoppala täyttää 90 vuotta: "Välillä teatteria katsellessa tekee mieli lavalle"

Ahti Kuoppala asuu lapsuudenmaisemissaan Mäki-Matissa. Alue on tosin muuttunut sitten 1930-luvun: puutalojen tilalla seisoo nyt kivisiä kerrostaloja. Matilda Saarikoski

Matilda Saarikoski

Näyttelijä Ahti Kuoppala täyttää perjantaina 90 vuotta. Vuonna 1993 Jyväskylän kaupunginteatterista eläköitynyt Kuoppala on esiintynyt uransa aikana lukuisissa näytelmissä sekä valkokankaalla. Vaikka näyttelijä nousi suuren yleisön tietoon Simpauttaja-elokuvan (1975) myötä, hän kertoo olevansa enemmän teatteri-ihmisiä.

– Teatteri on aina ollut minulle rakkaampaa kuin filminteko. On mukavampaa näytellä elävälle yleisölle kuin kameralle, Kuoppala selittää.

Virkeä yhdeksänkymppinen seuraa aktiivisesti teatterimaailmaa ja käy katsomassa kaikki Jyväskylän ensi-illat. Viime perjantaina Kuoppala kävi Naissaaressa katsomassa Anneli Karppisen ohjaaman Saiturin ensi-illan.

– Välillä teatteria katsellessa tekee itsekin mieli lavalle, Kuoppala myöntää.

Kuoppala teki viimeisimmän teatteriroolinsa vuonna 2011 Seinäjoen kesäteatterissa.

1950-luvulla näyttelemisen aloittanut Kuoppala on saanut seurata, kuinka ala on muuttunut vuosien varrella.

– Filmiaikaan yritettiin saada kaikki kerralla purkkiin, ja virheottoja pelättiin. Nykyään näyttelijä voi itse pyytää, että otetaan uudestaan, jos ei ole tyytyväinen, Kuoppala kuvailee.

Kuoppala asuu Mäki-Matissa Ahdinkadulla vain kivenheiton päässä Löylykadulla sijainneesta lapsuudenkodistaan. Vanhan kotitalon paikalla on nykyään kerrostaloja. Jyväskylä on muuttunut paljon sitten näyttelijän lapsuuden.

– Jyväskylässä ei 30-luvulla ollut juurikaan kivitaloja. Kun Aren talo rakennettiin, se oli suurin kivitalo koko Keski-Suomessa, Kuoppala muistelee.

Kuoppalan kodin hallitseva elementti on suuri kirjahylly. Täytenä notkuvassa kirjahyllyssä näkyy sekä klassikkoteoksia että nykykirjallisuutta.

– Tämä nyt on vain tälläinen käsikirjasto, tässä on murto-osa niistä kirjoista mitä minulla oli Kemissä asuessani, Kuoppala vähättelee.

Kirjojen lisäksi näyttelijä lukee ahkerasti sanomalehtiä ja seuraa urheilua televisiosta.

Kuoppala on myös vannoutunut koiraihminen, ja Ahdinkadulla hänen kanssaan asuu 11-vuotias Luru-koira. Näyttelijän ensimmäinen oma koira oli pystykorva, joka palkittiin näyttelyssäkin.

– Lounaispuistossa oli koiranäyttely joskus 1950-luvulla, ja koira sai sieltä Kennelliiton kunniakirjan, Kuoppala kertoo.

Kun Kuoppala muutti 1970-luvulla Kemiin saatuaan työpaikan Kemin kaupunginteatterista, hän hankki ensimmäisen metsästyskoiransa, dreeveriuros Jaken. Kuoppala ihastui rotuun, ja Luru on jo hänen viides dreeverinsä. Kuoppala on kova metsästämään ja myös Luru on opetettu ajamaan jäniksiä.

Viimeksi Kuoppala pääsi Lurun kanssa jänismetsälle marraskuussa Hankasalmella. Lunta oli kuitenkin jo sen verran, että matalajalkaisen koiran oli hankala liikkua metsässä, eikä saalista tullut.

– Se oli enemmän sellainen ulkoilureissu, mutta teki hyvää päästä metsään.

Mäki-Matissa liikkuu paljon rusakoita, mutta ne Luru osaa onneksi jättää rauhaan.

Korkean iän saavuttanut Kuoppala on iloinen siitä, ettei ole ”nyykähtänyt sohvannurkkaan”.

– Vielä käyn itse kaupassa ja saunassa, tämä toteaa pirteästi.

Kuoppalan syntymäpäiviä oli tarkoitus juhlia perjantaina isosti, mutta juhlat jouduttiin koronan takia siirtämään syksyyn. Silloin paikalle pääsevät myös ulkomailla asuvat sukulaiset ja ystävät.

Millainen on hurjin temppu, jonka olet tehnyt näytellessä?

Akattoman miehen kuvauksissa olisin halunnut ajaa mopolla jokeen, mutta minun ei annettu, koska se olisi kuulemma ollut liian vaarallista. Stunttimies teki sitten sen tempun. Vain muutaman huijarin tähden -elokuvassa minua ammutaan, ja kaadun mukamas luodin saaneena järveen.

Mikä on parasta siinä, että täyttää 90 vuotta?

Olen onnellinen, että olen saavuttanut tämän iän. Olen nähnyt paljon erilaisia paikkoja ja tavannut ihmisiä, ja on mielenkiintoista seurata maailman kehitystä. Nyt pitäisi olla paljon elämänkokemusta, mutta en tiedä onko sitä vieläkin ihan yhtä pöljä kuin rippikoulussa.

Mikä on lempipaikkasi Jyväskylässä?

Ennen se oli Tuomiojärven vanha uimalaitos, jossa olen voittanut uinnin piirimestaruuksia. Harjun urheilukenttä on myös tärkeä paikka. Kenttä sijaitsi lapsuudenkotini vieressä, joten kävin siellä usein heittelemässä pesäpalloa ja juoksemassa. Talvisin Harjulla laskettiin mäkeä.

Miksi pidät koirista?

Koira on uskollinen ystävä ja mukavaa seuraa eläkepäivillä, kun sen kanssa ei tarvitse kinastella.

Keskustelu