Prahan Vltava-joen rannalla sijaitsevan kampusrakennuksen ilma on kuuma ja vähähappinen. Osa pienen luokan ikkunoista on auki, mutta käytännössä tuuletusyritys johtaa vain liikenteen äänien ja keskustelun sekoittumiseen. Olen juuri maininnut, ettei kaikkiin Suomen hallituksen tekemiin päätöksiin olla täysin tyytyväisiä. ”Mutta meillä on aina verrattu kaikkea Suomeen, että pitäisi tehdä asiat paremmin, niin kuin ne tehdään Suomessa”, tšekkiläinen journalistiikan opiskelija hämmästelee.
Vaihto-opintojeni aikana olen päätynyt vastaavaan keskusteluun yllättävän monta kertaa. Harva tietää Suomesta kahta kaupunkia, mutta moneen asiaan pohjoismaata osataan verrata. Tällä kertaa keskustelu pyörii politiikan ympärillä, mutta ylöspäin Suomea katsotaan myös esimerkiksi armeijan ja koulutuksen osalta. Lisäksi Stubb näyttää hyvältä ja ”the happiest country of the world” toimii suorastaan päälle liimattavana sloganina tässä kohtaa.
Minusta muiden eurooppalaisten opiskelijoiden sanomat asiat ja jatkuva kiinnostuneisuus ovat tuntuneet jokseenkin merkillisiltä. Ai että Liettuassa puhutaan säännöllisesti Suomen maanpuolustuksesta? Itse kun otin veljeni lähdön asepalvelukseen itsestäänselvyytenä, enkä ole pohtinut asioiden olevan täällä merkittävästi paremmin kuin muualla maailmassa.
Iskelmää lauletaan mollissa eikä minun takiani tarvitse keittää.
Miksi Suomessa ei sitten keskitytä samalla tavalla hyviin asioihin? Osittain syy lienee uutisoinnissa. Otsikoihin pääsevät lähinnä negatiiviset aiheet, ja esimerkiksi Pisa-tulosten laskeminen on romuttanut suomalaisten käsitystä koulutuksen tasosta. Lisäksi heikko työllisyystilanne, valtionvelka ja taivaalta tippuvat droonit ovat omiaan synkentämään valkoiset hanget vähintään harmaansävyisiksi.
Toisaalta ikäviin puoliin takertuminen vastaa suomalaista mielenmaisemaa. Itseä ei saa kehua, sillä nöyryys maan perii ja Ruotsissa tehdään kuitenkin paremmin. Iskelmää lauletaan mollissa eikä minun takiani tarvitse keittää. Turhan positiivinen asenne olisi uhkaava, se syrjäyttäisi legendan suomalaisesta sisusta. Tai ehkä ”ihan hyvä” juttu ei vain ole mainitsemisen arvoinen, jos se ei ole todistetusti maailman paras.
En tarkoita, etteikö nöyryydessä ja jopa tietynlaisessa negatiivisuusajattelussa olisi puolensa. Usko siihen, että aina löytyy jotakin parantamisen varaa varmistaa sen, että niitä parannuksia myös tapahtuu. Loputon tyytyväisyys ja ajatus omasta ylivertaisuudesta pysäyttäisi kehityksen. Monessa asiassa parantamisen varaa tulee aina olemaan.
Suomalainen pessimismi pysyy voimissaan siksi, että meillä on tapana pysähtyä vain niiden negatiivisten asioiden äärelle. Siihen, että kahvipaketti maksaa liikaa ja ennen kaikki oli paremmin. Laadukasta hanavettä ja jokaisenoikeuksia ei tule miettineeksi ennen kuin ne otetaan pois. Tai kun joku ei-suomalainen ottaa asian puheeksi. Tälle tuhansien murheellisten laulujen maalle tekisi hyvää päivitellä välillä myös niitä valopilkkuja, joita olen ulkomailla asuessani keksinyt monia. Kuvaavan tilaston saa jo siitä, että täällä käymissäni keskusteluissa kukaan ei ole keksinyt Suomesta yhtään negatiivista asiaa.
Kirjoittaja on journalistiikan opiskelija ja muumien noidan tyttärentytär.