Helmikuussa järjestetyt Milano-Cortinan olympialaiset keräsivät monet urheilufanit television ääreen. Kisat kiinnostivat myös minua, vaikka en edes niin piittaa urheilun seuraamisesta. Seurasin aktiivisesti olympialaisten aikatauluja ja yllätyin itsekin siitä, kuinka paljon tuli katsottua eri lajien lähetyksiä. En yleensä katso kuin jääkiekon MM-kisat, joten tämä reilun kahden viikon rupeama oli aikamoinen.
Olin lähtökohtaisesti päättänyt seurata etenkin naisten sarjoja olympialaisissa. Naisten urheilusuoritukset ansaitsevat ehdottomasti enemmän katsojia, koska miesten ja naisten urheilussa on edelleen epätasa-arvoa. Yksi paljon puhuttu hässäkkä, mikä tapahtui olympialaisten jääkiekossa, ilmentää edelleen tätä epäsopusuhtaisuutta.
Paljon mediahuomiota saanut presidentti Donald Trumpin kommentti Yhdysvaltojen miesten jääkiekkojoukkueelle heidän kultajuhlissaan kertoo oleellisen. Trump soitti miesten joukkueelle puhelun, jossa hän onnitteli olympiakullasta, mutta voivotteli sitä, kuinka hänen pitää kutsua naisten kultajoukkue myös Valkoiseen taloon, jotta häntä ei mahdollisesti syytettäisi virkarikoksesta.
Olin päättänyt seurata etenkin naisten sarjoja olympialaisissa.
Trumpin kommentti sai osakseen naurua miesten joukkueelta. Naisten urheilusuorituksia ei vieläkään pidetä tasa-arvoisessa asemassa miesten suoritusten kanssa. Tämä lähtee siitä ajatuksesta, että naiset ovat heikompia kuin miehet, eivätkä näin ollen tarvitse samankaltaista arvostusta kuin miehet.
Naispuoliset urheilijat saavat yleensä aina nais-etuliitteen urheilun eteen, koska miehet ovat oletusarvo. Huippu-urheilussa naiset tienaavat lajista riippuen huomattavasti vähemmän kuin miehet. Yksilölajeissa naisilla on vähän parempi tilanne, mutta joukkuelajeissa naisten palkka voi olla murto-osan siitä, millaisia summia miehet tienaavat. Pahimmassa tapauksessa naiset joutuvat käymään täysiaikaisesti töissä, jotta pystyvät elättämään itsensä urheilijana.
Palkkaongelma johtaa siihen, että naisilla ei ole resursseja eikä aikaa kehittää itseään urheilijana samalla tavalla kuin miehillä. Tämä epäsuhtaisuus näkyy esimerkiksi Suomen jääkiekossa. Poikien ja miesten pelaamisessa liikkuu enemmän rahaa, kun taas tyttöjen ja naisten jääkiekossa harrastajamäärät ovat vähäisiä, koska monella paikkakunnalla ei ole varaa pitää tytöille edes omaa joukkuetta.
Joskus huomaan itsekin kangistuvani vanhentuneeseen ajatuskaavaan siitä, että urheilu on yhtä kuin miehet. Jos joku puhuu urheilusta, saatan automaattisesti olettaa, että nyt puhutaan miesten urheilusta. Tämän on jokainen oppinut yhteiskunnalta, joka pitää miesten urheilua oletusarvona, vaikka naiset urheilevat siinä missä miehetkin.
Ei myöskään riitä, että sukupuolten välillä saavutettaisiin tasa-arvoa urheilussa, vaan huomioon pitäisi ottaa esimerkiksi myös paraurheilijat. Siksi kehotankin paralympialaisten alkaessa seuraamaan myös heidän urheilusuorituksiaan. Seuraamalla kisoja pystyy tukemaan naisia sekä paraurheilijoita. Heidän suorituksensa ovat yhtä arvokkaita kuin vammattomien miesten urheilusuoritukset.
Kirjoittaja on yliopisto-opiskelija sekä valikoiva penkkiurheilija.