Juhlin uutta vuotta neljä päivää. Minusta se oli riittävä määrä, kun ottaa huomioon, että vuodessa on kuitenkin 365 päivää. Tekoäly kertoi, että vuosi 2026 on normaalivuosi. Siinä AI huijasi. Tässä vuodessa on 53 viikkoa. Ei se normaalia ole.
Saimme ISO 8601-standardien takia yhden lisäviikon tälle vuodelle. Pitkän vuoden edessä kannattaa muistaa sanonta: Ei ole koskaan oikea aika, mutta juuri nyt on yleensä paras aika. Mietintään siis miten käytetään tämä vuosi? Itse ajattelin pelastaa maailmaa.
Aion tehdä normi maailmanpelastusjuttuja. Suljen vesihanoja, napsautan sähköjä pois. Mietin ilmastonmuutosta. Ei punaista lihaa, ei muovikasseja. Ei paskan jauhamista. Kokeilen vaihtamista, ihastumista, kierrättämistä ja rakastumista. Sekä käytän julkista liikennettä.
Jyväskylässä voin käyttää siihen vetybusseja. Suomen ensimmäisiä. Täällä Keski-Suomessa me olemme aikaamme edellä. Elämme jo tulevaisuudessa. Super siistiä ja puhdasta.
Tykkäänkö istua lähellä tuntematonta? Haistaa hiet ja parfyymit?
Asiakas ei ilmeisesti erota vetybussia tavisbussista. Oikeanlaista kemiaa on se, että maailmankaikkeuden yleisin alkuaine on valjastettu meille liikkumiseen. Kiitos insinöörit. Jos vety on hajuton ja mauton, niin valitettavasti kaikki kanssamatkustajat eivät ole. Tästä löytyy dataa. Olen aloittanut jo bussilla ajelun.
Luulin olevani kaikkien kaveri. Ruuhkabussissa istuessa en ollut yhtään varma. Tykkäänkö istua lähellä tuntematonta? Haistaa hiet ja parfyymit? Kuulla älyttömät puhelinkeskustelut? Aistia äreydet ja änkyrät?
Rentouduin, kun tajusin olevani ihan samaa sakkia. Päätin ottaa kyydit seikkailuina. Ihmiset mielenkiintoisina. Suomessa kuitenkin siirtymät pyritään tekemään totisina, omien ajatusten tai kännykän vallassa. Haluamme istua niin kaukana toisistamme kuin se vain on mahdollista. Ehkä joskus jonkun kuulokkeista irtoaa hiljainen basson dum-dum.
Toki on tullut myös hetkiä, jolloin olen miettinyt, nytkö koko kylän pitäisi kasvattaa? Kerran teiniporukka pelmahti taakseni. Aloittivat kerskailun. Yksi toisteli, että kun äiti on viikonlopun töissä, niin iskä ostaa jääkaapin täyteen energiajuomia. Niitä sitten vaan juodaan. Porukka hohotteli: siistii.
Käännyin ympäri. Olin jo suu auki sanomassa jotain tätimäistä. Suljin suuni. En sanonut mitään. Katsottiin vain teinin kanssa silmiin ja ymmärrettiin, ettei oikeesti ollut mitenkään siistiä. Ruoka olisi ollut kivempaa.
Etten ihan pyhimykseksi muuttuisi ympäristötekoineni, niin uuden vuoden lupaukseni oli hankkia oma auto ja matkustaa lentäen maailman toiselle puolelle. Lomalle.
Näin. Että semmoista maailman pelastusta sitten tänä vuonna suunnitelmissa.
Kirjoittaja on maailmaa ihmettelevä kaunis, riehakas ja onnellinen aikuinen nainen.