Tämän päivän työelämä voi olla julma neuroepätyypillisille ihmisille. Etenkin, jos haasteita on esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden kanssa tai suhtautumisessa nopeisiin muutoksiin.
Jo työpaikan saaminen saattaa olla vaikeaa, sillä sosiaalisuus ja kyky myydä itseään ovat nousseet työelämän tärkeimmiksi taidoiksi. Ei riitä, että on taitava ammatissaan, ellei osaa kehua itseään hakemuksissa, LinkedInissä ja kasvotusten.
Jos toisella on oikeasti vaadittavat taidot ja toisella lähinnä taitoa kertoa osaamisestaan, voi lahjakkaampi puhuja olla vahvemmilla työnhaussa. Ellei rekrytoija tunnista ihmiskirjon laajuutta, herättää erilainen hakija helposti epäilyksiä.
Ellei tunnista ihmiskirjoa, herättää erilainen helposti epäilyksiä.
Rekrytointi on yritykselle riski ja mahdollisuus. Mitä pienempi on firma, sitä vähemmän on varaa riskinottoon. Siksi epätyypillinen saa helposti ”valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” -viestin.
Epätyypillisten haasteet eivät rajoitu pelkästään työnhakuun, vaan ne jatkuvat hektisessä ja tehokkaassa arjessa. Työtiloissa haetaan tehokkuutta, minkä vuoksi työkavereiden kanssa ollaan usein kirjaimellisesti tiiviisti tekemisissä. Omat huoneet ovat harvojen etu.
Sosiaalisuus on ovia avaava hyve. Uralla etenemisessä ei haittaisi, jos jokin maila pysyy kädessä ja työtuttavien kanssa viihtyy välillä myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Hektinen arki on myös täynnä muutoksia, jotka kuormittavat etenkin neuroepätyypillisiä. Jos ihminen on koko työajan epämukavuusalueella, ei päivän jälkeen jaksa muuta kuin palautua. Pidemmän päälle kierre voi johtaa uupumukseen tai työpaikan vaihtoon.
Etätyömahdollisuus on ollut osalle pelastus, sillä kotikonttorissa olosuhteet on helpompi muokata omaan työtapaan sopivaksi.
Tämän viikon lehdessä on juttu neuromoninaisuuden ymmärrykseen ja työhyvinvointiin erikoistuneesta jyväskyläläisestä koulutus- ja valmennusyrityksestä Oppikosta. Sen viesti on selvä: Jos aikuisten neuroepätyypillisyyttä ei huomioida, yrityksissä kuluu paljon potentiaalia hukkaan.
Neuromoninaisuuden parempi ymmärtäminen ja huomioiminen voisi osaltaan auttaa myös osaamispulaan. Ainakaan siitä ei ole haittaa kenellekään.