Olen kesän aikana töissäni Etelä-Suomen Sanomissa törmännyt pariin otteeseen siihen, että toimituksessa pohditaan sitä, miksi nuoret hengaavat ostoskeskuksissa tai ruokakaupoissa. Yleisesti ihmisten mielipide vaikuttaa olevan se, että nuorten hengailua ostoskeskuksissa ei katsota hyvällä, koska ostoskeskuksiin tullaan ostoksille, ei hengaamaan.
En tiedä, onko asioilla korrelaatiota, mutta monessa ostoskeskuksessa ei ole juurikaan enää penkkejä, joilla istua. Ehkä ne on poistettu muista syistä tai siksi, että ne houkuttelivat hengailijoita.
Sen sijaan, että mahdollista nuorten joutilaisuutta tietyissä paikoissa pyritään estämään, voitaisiin pohtia, miksi nuoret hengaavat sellaisissa paikoissa, jotka eivät siihen välttämättä sovellu. Mielestäni ilmiö kertoo siitä, että nuorilla ei ole muutakaan paikkaa, minne mennä.
Kahvilat, ostarit, kirjastot sekä nuorisotilat ovat esimerkkejä paikoista, joita kutsutaan kolmansiksi tiloiksi. Kolmannet tilat ovat siis jotain muuta kuin koti ja koulu- tai työpaikka. Kolmannet tilat ovat yleensä sellaisia, joihin voi vapaasti tulla kuka tahansa, ja parhaassa tapauksessa niissä olemisesta ei tarvitse maksaa.
Onko nuorille sopivia kolmansia tiloja tarpeeksi? Monet kodin tai koulun ulkopuoliset paikat ovat maksullisia, kuten kahvilat, elokuvateatterit tai harrastukset. Kirjastot sekä nuorisotilat ovat ilmaisia, mutta moni nuorisotila saattaa olla kesällä kiinni, ja kirjastoissa tekemisen mahdollisuudet ovat ymmärrettävästi rajatut.
Yhteisölliset ja ilmaiset kolmannet tilat alkavat olla harvassa. Esimerkiksi toisessa kotikaupungissani Tampereella on kulttuuripiha, jota kutsutaan Koko kylän pihaksi. Kaupunki on lopettanut tontin vuokraamisen, koska tilalle kaavaillaan asuntoja. Tämä ei mielestäni palvele nuoria ollenkaan, koska tila on varmasti ollut monelle nuorelle tärkeä ilmainen kohtaamis- ja kulttuurinharrastuspaikka.
Saavutettavat kolmannet tilat ehkäisevät myös häiriökäyttäytymistä. Kesätyökaupungissani Lahdessa nuoret aikuiset rakensivat luvatta kaupungin hylätylle tontille kasvimaan. Tontilla ollut autiotalo houkutteli teinejä murtautumispuuhiin. Teinien häiriökäyttäytyminen loppui, koska kasvimaan perustajat kutsuivat teinit yhteisöpuutarhan toimintaan mukaan.
Monet kolmannet tilat ovat siirtyneet virtuaaliseen maailmaan, esimerkiksi peleihin. Tällaiset tilat ovat nuorille enemmän saavutettavissa, mutta pelejä pelataan fyysisesti kotoa. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu virtuaalisesti. Sen lisäksi netissä ja peleissä voi esittää olevansa joku muu, ja esimerkiksi kiusaaminen on helpompaa nimimerkin takaa.
Mielestäni ei ole hyvää kehitystä, että maailmanlaajuisen pandemian jälkeen yhteisöllisiä tiloja on koko ajan vähemmän. Kaupunkien ylläpitämät tilat ovat tietenkin resurssikysymys, mutta uskon sijoituksen maksavan itsensä takaisin, jos jokin yhteinen tila ehkäisee nuorten häiriökäyttäytymistä sekä syrjäytymistä, luo turvallisuuden tunnetta ja laajentaa nuorten sosiaalista piiriä. Nuoret tarvitsevat tiloja, joissa he voivat aidosti kohdata toisiaan.
Kirjoittaja on journalistiikan maisteriopiskelija sekä nuorten puolestapuhuja.