Suvullamme on hieman erikoinen tapa, jota en pitänyt erikoisena ennen kuin kysyin siitä kollegoiltani. Meillä kajautetaan esimerkiksi isommilla syntymäpäivillä ja joskus myös muistotilaisuudessa Keski-Suomen kotiseutulaulu. Kun pari vuotta sitten oli enoni Ahti Kuoppalan muistotilaisuus Aalto-salilla laulu raikasi oikein kunnolla, kun Jyväskylän kaupunginteatterin miesnäyttelijät osallistuivat kuuluvilla äänillään lauluun. Voi sanoa, että siinä oli tunnetta, kun kollegat lauloivat Jyväskylästä ja vahvasti Keski-Suomesta kotoisin olevan miehen muistoksi.
Sitä en muista, mistä kotiseutulaulun laulaminen alkoi, sillä emme ole varsinaisesti yhteislaulusta innostunutta sukua. Juhlissa on kyllä usein osana musiikkia, mutta yhteislaulu ei ole meille pakkomielle.
Äitini suku on Korpilahdelta. Sukujuuret ovat Saukkolan kylässä ja sieltä olemme perineet myös paljon niin sanottuja suvun sanoja, joita eivät muut ymmärrä. Suvussamme on ollut aina hyvin verbaalisia ihmisiä ja asioita ei vain kerrota, vaan niitä höystetään erilaisilla äänenpainoilla ja esittämällä tavallaan eri rooleja.
Kotiseutulaulun on sanoittanut Korpilahdelta kotoisin oleva opettaja Martti Korpilahti. Häneen taas liittyvät tätini sekä äitini. Tätini kävi Jyväskylässä siivoamassa Korpilahden luona ja äitini polki harmonia, kun Korpilahden jalkavoimat eivät sairauden vuoksi riittäneet polkimien polkemiseen.
Kotiseutulaulussa on lueteltu runollisesti kaikki se, mikä tekee Keski-Suomesta Keski-Suomen. Vuorien huiput, tärkeimmät järvet ja mansikkamaat. Sitä ihmettelin lapsena, kun lauletaan, että täällä on kaikki mi kallista on. Otin sen kirjaimellisesti ja ajattelin sanaa kallis rahana. Myöhemmin ymmärsin, että kallis tarkoittaa tärkeää.
Kotiseutu on monille se tärkein alue, mutta josta myös lähdetään varsinkin nuorena henkisesti ovet paukkuen jonnekin muualle. Moni päättää kuitenkin myöhemmin palata kotiseudulleen. Tutussa kotikaupungissa tai -kunnassa on asiat hauskasti tuttua: ymmärrät sen murretta, erilaisia ominaisuuksia ja tapoja.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi monet saavat ”allergiakohtauksia” esimerkiksi sanoista eppu, toppu ja kolkki, joilla me jyväskyläläiset kutsumme alakoululaisia. Nehän ovat paikallisia murresanoja, eivätkä ne herätä täällä kasvaneille sen enempiä tunteita. Jyväskylässä ei puhuta juurikaan murretta, paitsi venytetään tiettyjä vokaaleja. Siksi muutamat murresanat pitäisi mielestäni sallia meillekin.
Entinen kaupunginjohtaja Markku Andersson sanoi läksiäishaastattelussaan, että Jyväskylä on siitä erikoinen kaupunki, ettei täällä juurikaan kysytä mistä uusi ihminen on tullut.
Itsellenikään sillä ei ole paljon merkitystä ja tuntuu jopa epäkohteliaalta kysyä esimerkiksi uuden haastateltavan kohdalla, että mistä olet kotoisin.
Asuin välillä useammallakin paikkakunnalla, mutta palasin Jyväskylään ja kahdeksan vuotta sitten muutin naapurikuntaan.
Kotiseudusta on esimerkiksi työelämässä se etu, että moni asia on ”suvun hallussa”. Kun soitin poliisille haastatteluasiassa, pikkuserkkuni oli valikoitunut vastaajaksi, Jyväskylän kaupungilla serkkuni on vastannut puhelimeen eri asioissa ja toinen serkkulikka on paikallisen kulttuurin tietopankki.
Emme ole kaikki kuitenkaan jämähtäneet Keski-Suomeen, sillä lähisukulaisia asuu nykyään Tanskassa, Saksassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa. Kun sukulaisiani on tullut esimerkiksi Tanskasta käymään, kotiseutulaulu lauletaan ehdottomasti jossain vaiheessa tapaamista.
Keski-Suomen päivä on 18.4.Kirjoittaja on Suur-Jyväskylän Lehden toimittaja.