Totuimme pitkään, että maan talous kasvaa ja kansalaisten vauraus kohentuu vuodesta toiseen. Nyt Suomen bruttokansantuote (BKT) on reaalisesti pienempi kuin kuusi vuotta sitten, eli runsaat 270 miljardia euroa. Putinin sota paljasti EU-maiden riippuvuuden energian osalta Venäjästä ja kriittisten raaka-aineiden osalta Kiinasta. Hinnat nousivat. Inflaatio nousi perässä. Sitä piti taltuttaa koroilla, joka hidasti kasvua. Trumpin kauppasota lyö nyt kaiken lisäksi viennistä elävää Eurooppaa. Myllerrykset iskevät myös Suomeen. Suurin ongelmamme on kuitenkin nopean velkaantumisen ja heikon kasvun yhdistelmä. Uskon silti mahdollisuuksiimme.
Jyväskylällä on vahvuuksia, joilla koko Suomi nousee. Meillä on valtava osaamispotentiaali, kunhan huolehdimme ensin, että peruskouluille saadaan rahat ja työrauha. Koululaisten ja opiskelijoiden määrä, noin 40 000, on suhteellisesti Suomen suurimpia. Meillä on myös noin 3 000 opettajaa ja tutkijaa. Keski-Suomessa on uusiutuvista raaka-aineistamme noin 10 prosenttia. Saman määrän jalostamme niitä täällä. Teollinen traditiomme on vahva. Olemme kulttuurin kehto ja liikuntapääkaupunki.
Tällaisesta osaamisen potentiaalista meidän pitäisi saada vielä paljon enemmän irti. Olisi kyettävä luomaan nykyistäkin parempi kumppanuus paikallisen osaamisyhteisön, yliopiston, Jamkin ja Gradian, täällä olevien tutkimusyhteisöjen VTT:n ja Luken ja kaupungissa ja maakunnassa olevan yritystoiminnan välille. Tarvitsemme osaamiskeskittymän, jossa uusin tieto ja tuotannollinen tekeminen kohtaavat systemaattisesti ja ohjelmallisesti. Koulutus- ja tutkimusyhteisöjen tulisi tarjota osaamista hanakammin bisnekselle ja päinvastoin; bisneksen tulisi osoittaa tutkimukselle missä on heidän ne pullonkaulat, joissa tiede ja tutkimus voisivat auttaa. Pitäisi tehdä yhdessä.
Miltä tahansa osaamisalueelta voi nousta innovaatioita. Ei Jyväskylän liikuntatieteellisestä tiedekunnasta vielä 30 vuotta sitten niitä juurikaan tullut. Nyt tiedetään Firstbeatin esimerkin valossa, että kyllä vaan jopa liikunnan osaamisesta voi syntyä kaupallisia menestyksiä. Samaan menestysten sarjaan voi lisätä myös Jamkin halun suuntautua elinkeinoelämään.
Uskon, että myös yliopistossa ymmärretään, että vaikka sillä onkin tieteen universaali tehtävä, sillä on myös kolmas tehtävä eli ympäröivän yhteisön kehityksen tukemisen tehtävä, jonka se ottaa myös vakavasti. Samaa uskallan uskoa Gradiasta, käytännön osaajien kouluttajasta.
”Juoksumme parantamiseen” tarvitaan myös yritysten ja muun elinkeinoelämän kannalta vastaantuloa, vähän rahoitusta ja vaivaakin. Tiedon ja tekemisen yhteistyöstä on saatava enemmän irti uusien yritysten synnyttämisen ja olemassa olevien menestymisen hyväksi. Alueiden välisessä kilpailussa ratkaisevaa on se, mikä alue pystyy vahvimmin ja voimakkaammin tukemaan innovaatioiden syntymistä. Vaasa on huikea esimerkki tämän idea onnistumisesta. EU:ssa tällaisen alueellisen kehittämisen mallia kutsutaan ”paikkaperusteisen kehittämisen” malliksi tai osaamiskeskittymämalliksi.
Toiveeni on, että kaupungissa vallitseva yhteistyön henki kertoo halusta ottaa monta uudella tavalla organisoitua askelta osaamisen ja yrittämisen kumppanuuden parantamiseksi kaikilla elinkeinoelämän ja osaamisen aloilla. Suomen hallituksen toimissa talouden elvyttämiseksi tällaisten yhteistyöalustojen tukemisen soisi olevan myös vahvasti esillä.
Kirjoittaja on jyväskyläläinen ministeri ja kuntavaaliehdokas (kesk.).