Kesälomani päivätöistä alkaa tätä kolumnia kirjoittaessani olla lopuillaan. Olen taas kerran ylpeä siitä, etten ole tehnyt lomalla lähes mitään. Samaan hengenvetoon on todettava, että vaimo ei ole tästä niin iloinen. Yksi 500 kilometrin reissu tuli kuitenkin tehtyä, jotta pääsin näkemään äitimuoria pitkästä aikaa tytärten kanssa.
Muuten lomailuun on kuulunut löhöilyä terassilla, sohvalla, lattialla, uima-altaassa (sellainen osaksi puhallettava malli) ja tietenkin sängyssä.
Unirytmi on mennyt iloisesti sekaisin. Öisin on tullut katsottua elokuvia ja tv-sarjoja. Kesälomiini on kuulunut roskaelokuvien katsominen auringonnousuun asti jo teini-iästä alkaen, enkä tiedä edelleenkään paremmasta. Onneksi jälkikasvuni on aamu-unista väkeä, joten kesällä ei ole tarvinnut herätä monta kertaa ennen yhdeksää tai kymmentä.
Joskus sitä kuitenkin miettii, että pitäisikö lomalla aktivoitua enemmän ja tehdä vaikka matkoja. Tai edes käydä kesätapahtumissa. Rahatilanne toki määrittelee matkustamisen ja aktiivisuuden määrää jonkin verran, mutta itselleni täydelliseen lomaan kuuluu nukkumista aina silloin kun se on mahdollista.
Muuten lomailuun on kuulunut löhöilyä terassilla, sohvalla, lattialla, uima-altaassa ja tietenkin sängyssä.
Aktiivisuus kesälomalla on itselleni lähinnä stressaavaa, eikä loman pidä stressata.
Unenlahjojani on hämmästelty vuosien varrella. Parisenkymmentä vuotta sitten olin mukana järjestämässä nuorten bändien tapahtumaa Tanssisali Lutakossa. Heräsin erään bändin soundcheckin aikana penkiltä, joka oli muutaman metrin päässä lavasta.
Kyseessä ei ole siis narkolepsia – vaan kuten musiikin parissa harrastaneet tai töitä tehneet hyvin tietävät, mikään ei ole niin tylsää kuin bändin soundcheck. Ja varsinkin se jokaisen yksittäisen rummun soundin testaus.
Tiedän kesälomani onnistuneen hyvin myös siitä, kun alan odottaa töihin pääsyä, olkoonkin, että osan viikosta teen etätöitä.
Näin viisikymppisenä nukkumisesta alkaa myös tulla jo fyysisiä haittoja. Selkä on ollut välillä kipeänä aamupäivällä kello 11 herätessä, eivätkä parin tunnin päästä otetut päiväunet ole auttaneet asiaa lainkaan.
Elämässä on luonnollisesti tervettä olla jonkinlainen rytmi, mutta yhtä tärkeää on tuntea välillä tylsyyttä, sillä se saa parhaimmillaan luovuuden kukkimaan. Olenkin demotellut pitkästä aikaa uusia omia biisejä, eikä tätä olisi välttämättä tapahtunut ilman reipasta laiskottelua.
Aina en kuitenkaan lomalla jaksanut olla luova, vaan tylsiin hetkiin auttoi hienosti myös – aivan oikein – nukkuminen.
Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija ja Nuorisotyö-lehden päätoimittaja.