Tänä keväänä jatko-opiskelupaikkaa hakevat nuoret kuuluvat niin sanottuun Z-sukupolveen. He ovat vuosien 1997 ja 2012 välissä syntynyt ikäryhmä. Tuohon haarukkaan mahtuvat sekä peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa että korkeakoulupaikkaa tavoittelevat.
Tutkimustalo IRO Research selvitti viime vuonna haastattelututkimuksella, millaista porukkaa Z-sukupolvi on. Selvisi, että Z-sukupolven perusarvomaailma on yhteisiltä osiltaan myönteinen. Perhe ja ystävät ovat heidän elämässään keskiössä ja tekevät nuoret onnelliseksi.
Nuoret arvostavat tasaista ja turvallista elämää, he nauttivat pienistäkin hetkistä ja säännöllinen liikunta kuuluu elämään. Vanhempiinsa nuoret suhtautuvat kunnioittavasti ja ihailevasti. He pitävät itseään vastuuntuntoisina ihmisinä ja ovat sitä mieltä, että laskut pitää aina maksaa ajallaan.
Tulevaisuutta hahmotetaan entistä pysyvämmällä tussilla.
Tulevaisuuteen Z-sukupolvi suhtautuu optimistisesti. Nuorilla on paljon haaveita ja unelmia, mutta myös tavoitteita. He haluavat menestyä elämässä ja ovat valmiita tekemään paljon työtä sen eteen. Nuorten mielestä Suomen itsenäisyyttä ja rajoja pitää puolustaa kaikin keinoin.
Vanhempiin ikäryhmiin verrattuna Z-sukupolvi on urasuuntautuneempi. He kokevat olevansa myös vanhempia ikäryhmiä onnellisempia. Z-sukupolvi on verkottuneempi ja omaa enemmän erilaisia ystäväpiirejä. Politiikkaa nuoret seuraavat vanhempia ikäryhmiä vähemmän, mutta heillä on vahvempi luottamus poliitikkoihin.
Vajaan tuhannen haastattelun perusteella tänä keväänä opiskelupaikkaa hakeva joukko vaikuttaa vastuuntuntoiselta ja eteenpäinkatsovalta porukalta. Eikä oikein istu mielikuvaan siitä, että ikäluokka toisensa jälkeen olisi ahdistuneempi ja avuttomampi.
Tutkimustuloksissa ja jatko-opintovalinnoissa, on silti muistettava, että jokainen ikäluokassaan on oma yksilönsä. Jokaiselle yksilölle pitäisi riittää aikaa ja korvia kotona ja opinto-ohjaajalla, jotta nuoren omat toiveet ja ajatukset urapolusta ja -haaveista tulevat kuulluksi ilman ennakko-oletuksia.
Jatko-opintovalinnassa on kyse hetkestä, jolloin nuoren tulevaisuutta hahmotetaan entistä pysyvämmällä tussilla, sillä uudelleenkoulutus ja alan vaihto uhkaavat jäädä yhä harvemman mahdollisuudeksi.