Ennen vuodenvaihdetta Suomessa kohistiin koululaisten oppimistuloksia mittaavien Pisa-tulosten romahtamisesta. Oppimistulokset näyttivät heikentyneen Suomessa hivenen enemmän kuin muissa OECD-maissa.
Huomio kiinnitettiin luonnollisesti lapsiin ja nuoriin sekä kouluun. Olisi kuitenkin mielenkiintoista nähdä, koskeeko oppimisen ja erityisesti luetun ymmärtämisen heikentyminen ainoastaan nuoria ikäluokkia. Vastaavia tutkimuksia voisi hyvin tehdä myös aikuisille, enkä ihmettele, jos niistä paljastuisi samansuuntaisia tuloksia.
Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten koneet toimittavat aivojemme virkaa yhä useammin. Liian vähälle käytölle jääneille aivoille laitteet tarjoavat sitten virikkeeksi keskittymistä rappeuttavaa ärsyketulvaa ja informaatioähkyä. Jonkinlaista aivotoiminnan laiskistumista olen huomannut itsessänikin vuosien varrella.
Aikamme suurimpia haasteita kutsutaan syystäkin monikriisiksi. Nimitys juontuu lukuisista päällekkäisistä ja toisiinsa limittyneistä kriiseistä. Ne ovat myös erittäin monimutkaisia eikä arkijärki yleensä riitä niiden ymmärtämiseen.
Tutkijoiden sanomiset teilataan niin kutsuttuun maalaisjärkeen vedoten.
Tämän vuoksi luetun ymmärtämisen heikentyminen on suuri ongelma ajassamme. Tieteen tuottama tieto maailman huolestuttavista kehityskuluista kaikuu yhä useammin kuuroille korville, kun tutkijoiden sanomiset teilataan niin kutsuttuun maalaisjärkeen vedoten. Tällaisesta yksinkertaistavasta vääntelystä ja kääntelystä on noussut viime aikoina yhdeksi esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen liittyvä denialismi.
Vaarallista luetun ymmärtämisen heikentymisessä on myös se, että pintapuolisesti asioihin perehtyvät ja impulsiivisella tunteella niihin reagoivat ihmisjoukot ovat hedelmällistä maaperää ulkopuoliselle ohjaukselle ja harhaan johtamiselle. Kun luetun ymmärtäminen on huonoa, epäloogiset ja naiivit narratiivit menevät helpommin läpi.
Tapahtumien ja ilmiöiden taustat, kontekstit ja historia sekä ihan silkka realismikin voidaan sivuuttaa epäilyksiä herättämättä. Tätä ovat hyödyntäneet aikojen saatossa ja nykypäivänäkin niin oikeistopopulistit kuin globaaleja uutistoimistoja hyväkseen käyttävät suurvaltojen tiedustelupalvelutkin.
Kun tähän lisätään yhteen viralliseen totuuteen ja vihapuheeseen taipuvainen keskusteluilmapiiri, kriittiset ja analyyttiset äänenpainot muuttuvat yhä harvinaisemmiksi. Tärkeitä näkökulmia jää lopulta pimentoon, kun eri mieltä olevat alkavat lynkkauksen pelossa sensuroida mielipiteitään.
Kritiikin vaientuminen johtaa vääjäämättä huonompaan päätöksentekoon ja lopulta rappioon.
Tätä kehitystä poliitikot ja media eivät ole toisensuuntaisista puheista huolimatta suoranaisesti hillinneet. Tiedeperustaisen päätöksenteon toistuva väheksyminen ja vihaa lietsovat klikkiotsikot ovat tekemässä tehtäväänsä tyhmemmän Suomen luomiseksi.
Mediaympäristömme olisikin hyvin erilainen, jos voitontavoittelun sijaan sen toimintaa ohjaisi moraalinen pyrkimys ihmisten valveutuneisuuden lisäämiseen.
Kirjoittaja on oikeustieteen maisteri, eräopas ja Elonkehä-lehden päätoimittaja.