Tunnustan heti erikoisen piirteen itsessäni: en ole koskaan grillannut enkä omista grilliä sen enempää kotona kuin kesämökilläkään. Taidan siis kuulua todelliseen vähemmistöön suomalaisten omakotitaloasujien ja mökkiläisten joukossa.
Olen todennut jo ajat sitten, etten jaksaisi viedä ulos raaka-aineita ja kaikkea mitä grillaukseen tarvitaan. Mielessäni se olisi yhtä ramppaamista ruuat ja erilaiset astiat kädessä.
En myöskään osaisi grillata. En tunne hiilien tai kaasun toimintalogiikkaa enkä jaksa opetella sellaista. Usein mietin, kun tv-mainoksissa yleensä aina mies grillaa, että onko grilli laite, jota ei mielellään anneta naisten käyttöön? Puusaunan naiset saavat jo sentään lämmittää.
Osaavatko kaikki miehet grillata? Joskus näkeekin kotipihoilla miehen grillin ääressä, mutta tekevätkö he muina vuodenaikoina keittiössä yhtä innokkaasti ruokaa? Ja jos eivät kokkaa, niin miten heistä paljastuu grillimestari kesän tullen? Käsittääkseni nimenomaan grillaus vaatii tiettyjä erikoistaitoja.
Ainoat kokemukset grillaamisesta ovat lapsuuteni kesistä, kun tiilistä tehdyllä grillipaikalla paistettiin ahvenia halsterissa tai metalliritilällä makkaraa hiilloksen päällä. Tämä lienee hyvin kaukana nykygrillauksesta, jossa grillit muistuttavat avaruusaluksia.
Mummoni ei osannut tehdä kunnolla ruokaa tullessaan nuorena vaimona Jyväskylään. Lehmä hänellä oli kuitenkin mukana Mäki-Mattiin muuttaessaan.
On todella hassua, että kesämökin omistajana minulla ei ole tullut yli kymmeneen vuoteen mieleen hankkia edes kertakäyttögrilliä.
Kun joskus kysyn mieheltäni, että haluaisiko hän joskus grillata jotain, vastaus on aina ei. Hänelle riittää kesän aikana yksi grillimakkara kesäteatterin väliajalla tai jos Puuilossa tarjotaan makkaroita. Hän vetoaa grillaamisessa aina ajan käyttöön. Hänen mukaansa pitää olla paljon luppoaikaa, että rupeaa grillaamaan. Hän lähtee mieluummin vaikka uimaan.
Tosin on pakko myös kertoa, ettei hän tee ruokaa paitsi paistettuja kananmunia ja pyttipannua, kun laitan ainekset valmiiksi rasiaan.
Kun aloin pohtia oikein kunnolla suhdettani grillaukseen, päädyin pohdinnassa vuosikymmenten taakse Saukkolan kylään Korpilahdelle. Mummoni eli siellä ison maalaistalon, Saukkolan, tyttärenä ja hänen vastuullaan olivat lehmät. Muut sisarukset tekivät muita töitä esimerkiksi keittiössä. Mummoni ei siis osannut tehdä kunnolla ruokaa tullessaan nuorena vaimona Jyväskylään. Lehmä hänellä oli kuitenkin mukana Mäki-Mattiin muuttaessaan.
Mummoni teki myöhemmin auttavasti ruokaa, mutta hän ei leiponut MITÄÄN, KOSKAAN. Äitini teki ruokaa, kun oli lapsiperheessä pakko ja leipoi joskus. Hänen mielenkiintonsa kohteita olivat enemmänkin kirjat, elokuvat ja teatteri. Eli se piirre, että haluan tehdä ruuat mahdollisimman helposti, on minulla ilmeisesti verenperintöä.
Syön mielelläni grillattua ruokaa, sehän on hyvää, mutta edelleenkään en jaksa innostua grillin hankinnasta.
Suomen kauneinta kesämökkiä etsivän tv-ohjelman kohteissa on yleensä aina kesäkeittiö. Se on minulle täysi mysteerio. Yksi sisäkeittiö kyllä riittää, ja voin mökillä ottaa ruuat pikkuruisesta keittiöstä lautaselle ja syödä ne ulkona.
Usein tulen hetken päästä takaisin sisälle, kun itikat, paarmat tai mäkäräiset tekevät syömisestä mahdotonta. Eli miten nämä ohjelman onnelliset perheet, joissa kaikki lapsetkin viihtyvät mökillä, saavat syötyä ruokansa niin etteivät jalat ole paukamilla?
Toivotan kuitenkin kaikille herkullista, tuoksuvaa ja kaunista grillauskesää.
Kirjoittaja on Suur-Jyväskylän Lehden talouskoulun käynyt toimittaja.