On mielenkiintoista pohtia, pystyykö tekoäly ymmärtämään, miksi me ihmiset nauramme vitseille. Huumori on yksi suurimmista haasteista tekoälytutkijoille. Voisiko robotti koskaan luoda omia vitsejä ja saada meidät nauramaan?
Vaikuttaa siltä, että tekoäly pystyy helposti diagnosoimaan syöpäkasvaimia, lukemaan karttoja, pelaamaan pelejä ja suoriutumaan monista rutiininomaisista tehtävistä huomattavasti tehokkaammin ja tarkemmin kuin ihminen. Kuitenkin huumorin kertojana se on edelleen vähintäänkin heikko. Ainakin toistaiseksi kieleen perustuva huumori säilyy ihmisten yksinoikeutena.
Oregon State Universityn CoRIS-instituutissa kehitetty koomikkorobotti Jon the Robot pystyy kertomaan yleisöä naurattavia vitsejä, koska sille on käsikirjoitettu ja ohjelmoitu valmiiksi vitsejä sisältävä lista.
Mikäli tutkijat pystyisivät löytämään keinon, jolla koneet voisivat olla hauskoja omillaan ilman ihmisen keskeistä roolia, se muuttaisi merkittävästi suhdettamme ympäröiviin laitteisiin. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että olisimme ratkaisseet huumorin mysteerin, jota Jarno Hietalahti on muun muassa teoksessaan Huumorin ja naurun filosofia käsitellyt.
Tekoälyllä on käytettävissään vain se informaatio, jonka olemme päättäneet sille antaa.
Jotta voisimme ymmärtää yksilön huumorintajua, meidän tulisi ensin tietää, mistä hän pitää, miten hän ajattelee ja miten hän näkee maailman ympärillään. Tekoäly, joka kykenisi ymmärtämään kaiken tämän, olisi kykenevä paljon muuhunkin kuin vain vitsejä kertomaan.
Aluksi pitäisi purkaa ihmisten huumori osatekijöihinsä. Koneet oppivat valtavasta datamäärästä, joka suodatetaan erilaisilla algoritmeilla, jotta saadaan esille muotoja ja erityisiä piirteitä erilaisiin asioihin liittyen.
Tällaisella menetelmällä näyttäisi saatavan aikaiseksi tehokasta erottelua esimerkiksi koiria ja autoja esittävien kuvien välille, mutta vitsin tällainen purkaminen itsessään ei-naurettaviin osatekijöihin, tuhoaisi varmasti vitsin, kuten Tony Veale kirjoittaa teoksessaan Your Wit Is My Command: Building AIs With a Sense of Humor.
Kokeilin kerran opettaa ChatGPT-kielimallia kertomaan humoristisen tarinan kahden kärkipoliitikon tapaamisesta kahvilassa, jossa tärkeänä elementtinä oli muun muassa leivoksen valinta. Kuitenkin huomasin melko nopeasti, että kouluttamisella ei ollut juurikaan vaikutusta, koska ChatGPT:n humoristinen tarina herätti korkeintaan vaivaantuneita hymyjä.
Mikä tähän vaikutti? Ihmisillä on valtava mentaalinen kirjasto kulttuurisia viittauksia, kielellisiä nyansseja ja sekä omakohtaisia että yhteisöllisiä kokemuksia, joihin tukeudumme kertoessamme ja kuullessamme vitsejä. Tekoälyllä on käytettävissään vain se informaatio, jonka olemme päättäneet sille antaa. Joten jos haluamme, että tekoäly saa meidät nauramaan, meidän täytyy olla tarkasti selvillä siitä, millaista huumoria haluamme sille opettaa.
On selvää, että kone, joka kykenee vaikuttamaan ja viihdyttämään meitä, voi potentiaalisesti johtaa ihmisten entistä tehokkaampaan riistämiseen ja alistamiseen.
Kun meillä on täydellinen ymmärrys toisen ihmisen huumorintajusta, meillä avautuu ikkuna heidän maailmankatsomukseensa, tavoitteisiinsa ja jopa heidän haavoittuvuuksiinsa. Tämän vuoksi meidän on oltava äärimmäisen varovaisia, kun luomme viihdekoneita nautintoamme varten. Tällainen valta on sellaista, jota emme ole erityisen halukkaita antamaan koneille.
Kirjoittaja on filosofian vanhempi yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa.