”Ja usein se käytävä liukaskin lie.” Kaverilta tuli Novasta viesti: ”Liukastuin ja kaaduin. Jänteitä poikki. Pitkä toipumisaika”. Ähkäisen ja toivotan toipumista. Lähden kirjastoon. Sinne ei saa mennä nastakengissä. Laitan entiset nastakengät, joista olen nyppinyt nastat pois, kun ostin uudet tilalle.
Eilen satanut vesi on jäätynyt yöllä ja päälle satanut vähän lunta. Ensimmäinen pikku liukastuminen jo omassa pihassa. Sitten vielä toinen ennen kirjastoa, vaikka matkaa on vain pari korttelin väliä. Kirjastokäynnin jälkeen palaan kotiin vaihtamaan nastakengät ja kävelen Kauppakadun päästä päähän.
Kauppakatu on hyvin hiekoitettu ja alakaupungilla kadut ovat laajasti sulia talvellakin. Niissä on lämmitys. Järkevää alueella, jossa on varmaan eniten kulkijoita koko maakunnassa.
Mutta Aren aukio on jäinen. Sekin on hiekoitettu, mutta silti pitää olla tarkkana. Osa kauppaan nousevista portaista on eristetty muovinauhalla. Kun lähden kaupasta pois, niin pari pientä liukastumista silti jäisellä alueella, vaikka tarkkana olen.
Järkevää alueella, jossa on varmaan eniten kulkijoita koko maakunnassa.
Kauppareissun jälkeen Soidenlammelle hiihtämään. Hiihtäjät tietävät hyvin alamäkien riskit jäisellä kelillä. Melko usein niistä jutellaan. Liian liukkaalla kelillä meidän vanhojen kannattaa kääntyä takaisin, kun tulee paha lasku, tai kävellä mäki alas.
Latumajalla otan sukset olalle ja kierrän uuden talvipolun. Sukset on turhat, ei siellä hiihdettäviä pätkiä ole. Ei ole syytä ollakaan, latuja kyllä riittää muuallakin. Hyvin kapea ja hyvin mutkainen polku. Ei mainittavia riskejä. Polku on melko pitkä, 4,5 kilometriä.
Kohtaan lenkin aikana kaksi paria, joista toisella on koira mukana. Ei siis paljon kulkijoita, mutta polusta näkyy, että kuljetaan siellä. Tarvetta talvipolulle on.
Kuulun niihin marjastajiin, jotka liikkuvat myös kesäaikaan jonkin verran hankalissa paikoissa. Marja- ja sieniaika on pitkä. Liikkumista tulee tasaisten kankaiden lisäksi myös kaltevilla kallioilla.
Hakkuualueiden ryteiköissä pitää välillä harkita jokaista askelta. On luolia, ojia, hakkuutähdettä, vatukoita, kiviä ja kantoja.
Toki voi marjastaa tasaisilla kankailla, mutta ne ovat usein moneen kertaan haravoituja. Parempia paikkoja voi löytyä hankalakulkuisista maastoista melko läheltäkin niitä kaluttuja kankaita. Liukastumisen varomisesta tulee tapa, ei se hankalaa ole.
Kirjoittaja on jyväskyläläinen.